Oman tien kulkija

Sauli Niinistöä on sanottu porvareiden Mauno Koivistoksi. Näissä varsinaissuomalaisissa on samanlaisia poliitikkopiirteitä. Kumpikin on ansioitunut talous- ja pankkimiehenä. Molemmat ovat valloittaneet kannatusta rutkasti kantapuolueensa ulkopuolelta. Valinta presidentiksi on ollut todennäköistä jo vuosikausia. Suhteet oman puolueen johtoon ovat olleet jännitteiset.

Turun ja Salon miehille on ominaista koukeroinen, osin arvoituksellinen puhetapa. Heitä pidetään itsellisinä oman tien kulkijoina.

Uusi presidentti on hoitanut tärkeää tehtäväänsä kymmenisen päivää. Avauspuhe 1.3. ja muut alkuaskeleet kertovat, että ulkopolitiikka kulkee tutuilla laduilla, mutta presidentti joutuu vastaamaan maan sisäisiin kysymyksiin - ja ehkä haluaakin vastata.

Ulkopolitiikassa Niinistö jatkaa Suomen perinteistä Snellmanin-Paasikiven-Kekkosen linjaa. Jatkuvuus on avainsana. Suomen naapurisuhteet ovat tärkeimmät, Venäjä on ulkopolitiikan keskiössä, ja suhteet Yhdysvaltoihin pidetään liukkaassa kunnossa. Nato-jäsenyys ei ota tulta tälläkään presidenttikaudella.

Tarja Halosen globaalissa politiikassa inhimilliset, sosiaaliset ja ekologiset ulottuvuudet ovat etusijalla. Niinistön maailmanpolitiikassa talous ottaa ykköspaikan. Talouden ja politiikan kytky on kiinteä. Raha puhuu, on Niinistön usein käyttämä ilmaisu.

Kiina tuli keskeisesti esiin presidentin ensimmäisessä puheessa. Hän on jo vuosia korostanut Kiinan aseman vahvistumista. Ovathan monet velkojensa takia Kiinan kämmenellä. Niinistö jatkaa Suomen perinteisesti aktiivista Kiina-politiikkaa.

Niinistö haki tukea Suomelle 1.3. Euroopan unionin ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Mitä tämä tarkoittaa, se ei selvinnyt avauspuheessakaan. EU ei ole sotilasliitto eikä siitä sellaista tule. Siitä voi olla apua puolustuksen materiaalihankinnoissa, mutta tuskinpa muuhun. Eurooppalainen Nato on poispuhuttu. Niinistö joutuu täsmentämään EU:n turvallisuuspoliittista merkitystä Suomen kannalta.

Jyrki Kataisen hallitus ja väistyvä presidentti ajoivat läpi puolustusvoimauudistuksen ja keskimääräistä suuremmat leikkaukset. Kenraali Ari Puheloinen on todennut leikkausten merkitsevän riskin ottamista maan sotilaallisessa puolustuksessa . Niinistö ei voinut vaikuttaa tehtyihin päätöksiin.

Ylipäällikön totuuden hetki koittaa vuonna 2015. Uusi hallitus ja Niinistö päättävät Puolustusvoimien tulevaisuudesta sopimalla rahoituksesta. Jos se jää nykyiselleen, puolustuksen perusteet - yleinen asevelvollisuus, alueellinen puolustus ja sotilaallinen liittoutumattomuus - arvioidaan uudelleen. Siinä otetaan Niinistöstä mittaa.

Presidentti on talouden ja eheyden toimija , sanoi Niinistö. Se on jyräkkä avaus tilanteessa, jossa presidentin sisäpoliittiset valtaoikeudet on minimoitu. Jos presidentillä on painavaa sanottavaa, häntä kuunnellaan. Niinistö on ottanut itselleen ankaran haasteen.

Niinistön avauspuhe oli yhteiskuntaeettinen. Presidentti hahmotteli eheyden hengessä ihanne-Suomen periaatteita, puhui syrjäyttämistä vastaan ja puolusti vähäosaisia. Hän kannusti tavan suomalaisia työntekoon, yrittämiseen ja vastuun kantamiseen. Niinistö heristi sormea yhteiskunnan kermalle varoittaen ahneudesta ja kohtuuttomuudesta ja korosti oikeudentuntoa.

Niinistö huipensi vaalikampanjaansa puhumalla koko Suomesta . Avauspuheessa toistui sama sävel. Elämme keskittymisen villejä aikoja. Siihen nähden Niinistön linjauksella koko Suomesta on erityisen vastaanottavainen kaiku Itä-, Väli- ja Pohjois-Suomessa.

Oikeudenmukaisuutta tihkuvat puheet nostattavat kansassa korkeita odotuksia. Niistä ei ole pitkä matka lupauksiin. Pettymykset puolestaan tulevat täyttymättömistä lupauksista tai odotuksista. Presidentillä ei ole päätösvaltaa selkeästi sisäpolitiikkaan kuuluvissa asioissa kuten työllisyys-, sosiaali- ja aluepolitiikassa.

Niinistöllä on paimennettavaa Kataisen hallituksen politiikassa, jotta se olisi kutakuinkin samalla hehtaarilla presidentin sinänsä kannatettavien puheiden kanssa.

Ominta Niinistöä on esimerkillä johtaminen . Se on velvoittava viesti yhteiskunnan kermalle. Näinä ahneuden ja itsekkyyden aikoina sanoma on painava, kun ottaa huomioon sen sanojan.

Vanhastaan Niinistöä on pidetty ns. sinipunamiehenä. Sosialidemokraatit ovat olleet hänelle läheisempi yhteistyösuunta kuin keskusta. Muistamme hänet pääministeri Paavo Lipposen aisaparina ja kovakätisenä valtiovarainministerinä.

Keskusta on ottanut Niinistön omakseen vaaleissa. Vuoden 2006 vaaleissa keskustalaiset tukivat häntä sopimuksen mukaisesti. Tämän vuoden vaaleissa ainakin kolme neljäsosaa keskustalaisista äänesti Niinistöä toisella kierroksella ja melkoinen osa jo ensimmäisellä kierroksella.

Kokoomus on nyt likellä hegemonia-asemaa. Kansa on antanut vaaleissa tämän valta-aseman. Maalaisliitto-keskustapuolueella oli suunnilleen samanlainen asema 1950- ja 60-luvuilla. Sosialidemokraatit saavuttivat niskalenkin muista 1970- ja 80-luvuilla. SDP:n ylivahva ote heltisi vasta vuonna 2003.

Arvioni on, että Niinistö oman tien kulkijana pitää hajurakoa myös kantapuolueensa ylivalta-asemiin ja pysyttelee muutenkin puolueiden yläpuolella.

Kirjoittaja on keskustapuolueen kansanedustaja Iisalmesta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Pääministeri joutuu lujille: Kestävyyttä ja hyviä hermoja vaaditaan

Käräjäoikeusuudistuksen virhe on nyt hyvä korjata

Inkluusio toimii teoriassa mutta ei käytännössä

Vankien vaihtoa ja varovaa optimismia

Totuudessa pysyminen ei aina ole ihan yksinkertainen juttu

Viranomaisia on varjeltava maalittamiselta

Kirkon rahat eivättahdo riittää seiniin

Ensi joulu sai muuttaa historian!

Postista al-Holiin

Britit halusivat päättää jahkailun brexitistä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.