Onko ekomatkailu mahdollista?

<p> Lomamatkailu on suosittu ja arvostettu harrastus. On ihanaa jättää työn kiireet ja paineet, arjen kotityöt ja muut murheet taakseen ja lähteä matkalle. Mielellään kauas, toisenlaiseen ilmastoon ja kulttuuriin. </p><p>Ja sitten palata kotiin virkistyneenä ja uutta oppineena - hienoja elämyksiä ja kulttuuria, luontoa ja maisemia, makuja ja tuoksuja aistit herkkinä nautittuaan. </p><p>Vaan eikös joku heti lomalta palattua keksikin pilata koko ilon tiedustelemalla, kuinka paljon tuotit reissullasi ilmastopäästöjä.</p><p>Meillä vihreillä on tässäkin iso syntisäkki kannettavana. Jonkun se kysymys on esitettävä. Toisaalta erityisesti vihreitä poliitikkoja syyllistetään lentäen tehdyistä matkoista, sillä juuri meidänhän kuuluisi olla esimerkkinä muille.</p><p>Valitettavasti tai ehkä kuitenkin onneksi mekin olemme ihmisiä puutteinemme: kyllä vihreät poliitikot joutuvat lentämään työtehtävissään ja moni tekee perheensä kanssa lomamatkojakin lentäen.</p><p>Matkailua sanotaan maailman nopeimmin kasvavaksi teollisuudenalaksi. Maapallolla matkustaa yli 800 miljoonaa matkailijaa vuodessa, ja määrän ennustetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2020 mennessä.</p><p>Valtaosa kansainvälisistä matkailijoista on läntisistä teollisuusmaista, joille lentäminen on arkipäiväisempää kuin muille - ihan liian helppoa ja edullista, sanoisin. Lentomatkustaminen kasvaa vielä matkailun keskimääräistä kasvuakin nopeammin, sillä lentäminen on vallannut alaa muilta liikennemuodoilta.</p><h5>Lentäminen jouduttaa ilmaston lämpenemistä </h5><p>Lentämisen päästöistä ei tiettävästi ole saatavissa täysin puolueettomia arvioita, mutta aika paljon tiedetään pelkästään lennettyjen matkojen määrän ja kulutetun polttoaineen perusteella.</p><p>Arviot vaihtelevat, mutta suuruusluokka on tämä: lentämisen päästöt aiheuttavat muutamasta prosentista jopa kymmenen prosenttiin kaikesta ihmistoiminnan vaikutuksesta ilmaston lämpenemiseen.</p><p>Euroopassa osuus on yli keskimääräisen, koska täällä lennetään niin paljon. Ikävä kyllä myös lyhyitä matkoja, jotka voisi hyvin ajaa junalla. Ilmastonmuutokseen vaikuttavat paitsi lentämisen hiilidioksidipäästöt, myös muut päästöt.</p><p>Lentoliikenteen päästöistä typen oksidit lisäävät otsonin muodostumista, vesihöyry muodostaa vanoja, ja hiukkaset ja noki ovat yhteydessä yläilmakehän pilvien muodostumiseen.</p><p>Edellä olevasta huolimatta lentoliikenne on saanut erityiskohtelun: lentopolttoaine on vapautettu polttoaineverosta ja kansainvälinen lentoliikenne arvonlisäverosta. Lentoliikennettä eivät myöskään koske hiilidioksidipäästöjä rajoittavan Kioton pöytäkirjan tavoitteet.</p><p>Näin lentoliikenne saa veroetua muihin liikkumismuotoihin verrattuna. Tämä ei voi kaiken järjen mukaan loputtomiin jatkua.</p><h5>Lentosyntejään voi hyvittää rahalla </h5><p>Lentämisestä ei saa ekologisesti kestävää liikennemuotoa, mutta oman lentämisensä ilmastovaikutuksia voi kuitenkin koettaa hillitä, jopa kompensoida. </p><p>Varmin tapa on tietysti olla lentämättä tai edes lentää mahdollisimman vähän. Jos kuitenkin lentää, voi tukea ilmaston eteen tehtävää työtä ja sillä tavalla vastaavasti osallistua päästöjen vähentämiseen hyvin konkreettisesti.</p><p>Esimerkiksi vihreiden europarlamentaarikko <b>Satu Hassi</b> maksaa hyvitystä lennoistaan Atmosfair-järjestölle <i>(http://www.atmosfair.de/index.php?id=9&L=3</i>), jonka nettisivuilla voi laskea hyvityksen lentomailien mukaan; laskelmissa otetaan huomioon myös lentopäästöjen sivuvaikutukset sekä lentokorkeus.</p><p>Suomalaisella Maan ystävät -järjestöllä on vastaavanlainen palvelu ja omia ilmastoprojekteja. Rahoitettavilla päästövähennyshankkeilla on tarkoitus tuottaa yhtä suuret päästövähennykset kuin toiminnalla on aiheutettu. </p><p>Lentomaksun suositeltava suuruus Maan ystävien kautta on kymmenen prosenttia lentolipun hinnasta. Näinköhän tuollakaan saa omatuntonsa ääntä hiljennettyä? </p><p>Lentämisen sijaan kannattaa harkita muita liikkumismuotoja aina kun se on mahdollista. Junamatkustamisen päästöt ovat murto-osa lentoliikenteen vastaavista. Lentämistä voi korvata myös matkustamalla lomalle lähemmäksi, tai hoitamalla osan työmatkoista esimerkiksi video- tai puhelinneuvotteluilla. Ja pyöräily se vasta ekologinen matkustustapa onkin, joskin pitkillä matkoilla omalla tavallaan hyvin vaativa.</p><p>Junalla ja bussilla matkustamiseen joutuu varaamaan usein enemmän aikaa, minkä vuoksi se ei aina työmatkoilla onnistu. Kotimaassa lentämisen pitäisi olla enintään poikkeus säännöstä.</p><p>Kyse on tietysti palvelutasosta: kaukojunan pitää olla aidosti kilpailukyinen vaihtoehto niin hinnaltaan, aikatauluiltaan ja nopeudeltaan kuin matkustusmukavuudeltaankin. </p><p>Junan ehdoton etu on, että matkalla voi mainiosti vaikkapa työskennellä kannettavalla tietokoneella, lukea tai torkkua. Pitempiä junamatkoja voi myös tehdä makuuvaunussa matkustaen.</p><h5>Interrail käy kaikille </h5><p>Oman perheeni lomamatkailusta lentäminen on karsiutunut miltei kokonaan pois paitsi ympäristösyistä myös perheenjäsenen lentopelon vuoksi.</p><p>Kun sitä vaihtoehtoa ei ole, joudumme väistämättä miettimään matkakohteemme ja kulkupelimme ekologisemmalta pohjalta. Kaukomatkailua se on haitannut ja niinpä olemmekin pysytelleet joko ihan kotimaassa tai ainakin Euroopassa. Olemme tehneet niin bussi-, juna- kuin laivamatkojakin ympäri Eurooppaa. </p><p>Odotan ensi kesän matkaamme kuin hepo kesää: lähdemme taas interrailaamaan. On hienoa, että interrail-mahdollisuus on tarjottu jo pitkän aikaa kaikenikäisille. </p><p>Lippuvalikoimassa on nykyisin eripituisia ajanjaksoja 10 päivästä kuukauteen ja yhden maan kattavasta lipusta koko Eurooppaan.</p><p>Tällä kertaa olemme suunnitelleet matkaavamme viikoksi Pariisiin ja toiseksi Dubliniin. Keski-ikäinen ja lapsen kanssa matkustava interrailaaja joutuu suunnittelemaan matkansa ennakkoon hiukan tarkemmin, kun ei viitsi enää resuta majailemalla missä tahansa retkeilymajassa. Nekin ovat tosin nykyisin aivan toista tasoa kuin neljännesvuosisata sitten, kun olin nuoruuteni ensimmäisellä interraililla. </p><p>Haaveissani lähden vielä jonain päivänä polkupyörällä kiertämään Eurooppaa <b>Osmo Soininvaaran</b> tapaan: Ode pyöräili vuosi sitten keväällä Tallinnasta Välimeren rannalle Nizzaan yli 3 000 kilometrin matkan 30 päivässä.</p><p>Ode kirjoitti tuolla matkallaan hienon blogin, josta saa kuvan haasteen suuruudesta (<i>http://blogit.hs.fi/soininvaara</i>). Toistaiseksi tuollaiselle keikalle ei riitä aika: on oltava töissä. Eikä perheeltä saisi kuitenkaan lupaa olla omilla teillään koko kesälomaa. Enkä taitaisi lähteäkään ihan itsekseni.</p><p><i>Kirjoittaja on oikeusministeri Tuija Braxin erityisavustaja (vihr.).</i> </p>

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Tahmean äidin omatunto – näin annan lapsilleni mallin mykkäkuurosta älypuhelimen jatkeesta

Voi käydä ihan hyvinkin

Luonto kiittää vieraslajin kitkemisestä

Talous hallitsee politiikan agendaa lähivuodet

Jotkut ovat väärässä

Ohisalo ja hallitusvastuu ohjaavat järkivihreyteen

Oikeistopopulistit jäivät hajalleenEU-parlamentissa

Pakkokielet

Perheiden asemaa kannattaa vahvistaa

Uotisen kauden huipennus käynnistää kulttuurikesän

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.