Onko nainen tasa-arvoinen?

Ihmisten toimintaa, menestystä ja kilpailua sekä koko historian kulkua kuvattaessa ja arvioitaessa on perusteltua ottaa yhdeksi selittäväksi tekijäksi myös biologis-evolutiiviset seikat. Jo yksinomaan miesten naisia suuremmalla fyysisellä koolla ja sillä, että naiset ovat luonnostaan omistautuneet enemmän jälkeläisistä huolehtimiseen, on ollut keskeinen merkitys syntyvien yhteiskuntien valtarakenteiden kehittymiselle ja vallan keskittymiselle miehille.

Miesten suuremman aggressiivisuuden kautta selittyisi myös heidän suurempi kilpailevuutensa. Sosiobiologisen ajattelutavan mukaan tasa-arvo ja demokratia eivät myöskään olisi biologian ja evoluution mukaisia, vaan biologia tuottaisi enemmänkin itsevaltaista johtajuutta ja hierarkkisia valtajärjestelmiä.

Ideaalitasa-arvoa yhteiskuntaan rakennettaessa on päätettävä, minkä verran biologiaa ja kausaalisuutta voidaan painottaa, minkä verran ne on asetettava sivuun ja korostettava moraalisia arvoja ja normatiivista aspektia.

Ihmislaji on noussut kehityksessään joka tapauksessa pelkän biologian yläpuolelle, ja ihmisestä on tullut homo moralis, joka on kyennyt suhteessaan toiseen ihmiseen, sukupuolesta riippumatta, ymmärtämään ja sisäistämään resiprookkisuuden, vastavuoroisuuden periaatteen.

Resiprookkisuudesta johdettavissa oleva tasa-arvon idea on siis kohdella toista ihmistä moraalisena persoonana, itseisarvona, päämääränä sinänsä, kohottamatta omaa itseä tai muutakaan henkilöä sosiaalisissa ja muissa tilanteissa ja asetelmissa, ilman moraalisesti pätevää perustelua, erityisasemaan.

YK:n yleiskokouksen antamassa Ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa (1948) tunnetusti mainitaan artiklassa 2, että erotteluja ei saa tehdä ihmisten välillä muun muassa sukupuolen perusteella. Artikla 3 puhuu oikeudesta persoonan turvallisuuteen, artikla 5 mainitsee, että ketään ei saa alistaa epähumaanille tai alentavalle kohtelulle. Sinänsä erittäin tasa-arvoisessa Suomessa vielä esiintyvä sukupuolisyrjintä rikkoo eritoten näitä artikloja vastaan.

Termi gender tarkoittaa psykologisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti määräytyvää sukupuolta. On vaikea osoittaa tieteellisesti, millainen osuus geneettisesti määräytyvällä ja toisaalta gender-sukupuolella on aikuisuuteen kasvettaessa, sosiaalisessa elämässä ja roolien muodostumisessa. Joka tapauksessa kulttuuriseen sukupuoleen kasvaminen saattaisi suhteellisesti heikentää naisten asemaa yhteiskunnassa.

Seksismillä ja seksistisellä asenteella kulttuurissa, sen eri instituutioissa, myös mediassa tarkoitetaan toisen sukupuolen, yleensä naisten näkemistä miehiä huonommassa valossa tai heitä halventavaa asennetta. Myös naisten esittäminen median mainoksissa esineellistävällä tavalla miesten katseen kohteena on seksismiä. Se on Suomessakin jokapäiväistä ja sinänsä tuomittavaa.

Seksistinen tekijä saattaa olla osaltaan taustalla siinä, että liike-elämän, hallinnon ja tieteen tärkeimmissä positioissa keskimäärin on miehillä kaikissa yhteiskunnissa yliedustus.

Tässä pitää kuitenkin johtopäätösten teossa olla varovainen. Puhuessaan ihmissielun eri osa-alueista Platon käyttää sen taistelevasta puolesta, tarmosta ja kunnianhimosta termiä thymoeides. Biologia, evoluutio ja kulttuurien historia viittaisivat siihen, että tämä thymoeides-tekijä on miehillä voimakkaampi kuin naisilla.

Jos toisella sukupuolella on siis keskimäärin suurempi taisteleva kunnianhimo kuin toisella ja toinen on keskimäärin enemmän, ja erittäin arvostettavasti ja kunnioitettavasti, suuntautunut elämän synnyttämiseen, säilyttämiseen ja hoivaamiseen, on selvää, että se näkyy myös ammattijakautumissa ja työurissa.

Palkkauksen ja kokonaisansioiden tason pitää taas riippua koulutuksen kestosta ja vaativuudesta, halusta kantaa vastuuta ja omistautua uralle.

Kaikkineen ihmisarvon mittaaminen pääasiassa rahalla on sinänsä kulttuurin rappion merkki.

Karkeimmalla tavalla naisten ihmisarvon loukkaaminen tulee ilmi juridisessa seksismissä. Se näkyy siinä, että Suomessa naiset ovat käytännössä raiskaajille vapaata riistaa.

Raiskauksista usein annettujen kuvitteellisten (”ehdollisten”) tuomioiden kohdalla on vastattava kahteen kysymykseen: Minkä reaalisen rangaistuksen rikollinen tässä sai ja miten rikottu moraalinen ja juridinen balanssi tekijän ja uhrin välillä palautui.

Jokainen pitäytyminen raiskausoikeudenkäynneissä reaalisesta tuomiosta rikkoo edellä mainitun Ihmisoikeuksien julistuksen kolmatta artiklaa vastaan ja heikentää yhteiskunnan sisäistä moraalista balanssia ja toteutuvaa oikeudenmukaisuutta. Naisten ihmisarvon halveksunta tuomioistuimissa on osoitus maassamme tällä kohtaa vallitsevasta juridisesta barbariasta.

Summa summarum, sukupuolten ideaalitasa-arvon toteutumista yhteiskunnassa tulee tavoitella jatkuvasti, sekä lainsäädännössä että eri toimintakulttuureissa. Kaikilla tasoilla viimeinen sana tulee olla eettisillä arvoilla.

Kirjoittajista Pauli Vesakas on yhteiskuntatieteiden maisteri ja Arto Herno fysiatrian dosentti ja ortopedi.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Tuleeko meistä ikinä aikuisia?

Kirje pysäyttää kiireessä

Suhde Venäjään jakaa Euroopan populisteja

Metsälain määräyksiä voi olla syytä tarkistaa

Voihan Vilkku sentään

Kauppasota voi laajeta talouskriisiksi vahingossa

Fiksut ruokakaupat auttavat asiakasta

Perusteita olisi pienentää Finnpulpia

Viisigee shakkinappulana

Työstä palautumiseen tarvitaan myös lepopäiviä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.