Onnea etsimässä

Kolmevuotias kehottaa pientä siskoaan:

–Nostapa kättä ja vilkuta, se taitaa olla naapurin sedän auto. On kohteliasta tervehtiä.

Auto hidastaa, ja kuskin käsi nousee tervehdykseen. Innokkaat vilkuttajat ovat ylpeitä tullessaan huomatuiksi.

–Kohta naapurin setä ajaa tästä varmaankin ohi traktorilla, jos se kävi hakemassa siihen uuden ilmanputsarin, jatkaa kolmevuotias oppituntiaan.

Ensimmäinen vuotemme maalla on tuonut elämäämme paljon uutta sisältöä ja lukuisia sydämellisiä ihmisiä. Meidät on toivotettu lämpimästi tervetulleiksi niin kylän asukkaiksi kuin myös mukaan sen toimintaan. Lapset puolestaan ovat päässeet tutustumaan kotipihassa monenlaisiin eläimiin, kasvattamaan kukkasia ja keräämään sieniä. Luonto on lähellä, ihan pihassa.

Kylämme on aktiivinen ja elinvoimainen, mutta mikään kylä ei säily sellaisena itsestään. Siihen tarvitaan ainakin yhteistä toimintaa ja tekemistä, yhteisiä projekteja ja tapahtumia.

Kolmalaisilla tuntuu olevan hallussa se, mitä voitaneen kutsua hyväksi yhteishengeksi–vuosi toisensa jälkeen kylän kesäretkelle osallistuu bussilastillinen kyläläisiä ja kylän kesäasukkaita.

Kyläläiset kokoontuvat katselemaan yhdesä myös juhannuskokkoa ja uudenvuoden ilotulitusta.

On ilo olla osa sellaista yhteisöä, jonka jäsenet vaikuttavat mahtuvan ainakin enimmäkseen sopuisasti keskenään samoihin paikkoihin.

Kyläläisille järjestetään yhdessä tapahtumia ja tekemistä, ja talkoovoimin on rakennettu laavuja ja kunnostettu paikallista järveä. Kolmalaiset ovat jopa koonneet kylänsä historian kirjaksi: sama teos onkin toiminut myös meillä mainiona oppaana kotikyläämme tutustumisessa.

Idyllistä? Enimmäkseen, mutta korjattavaakin löytyy. Tieverkosto kaipaisi monin paikoin kunnostusta ja vaarallisiksi koetut risteykset muutakin korjaamista kuin vaarallisista risteyksistä varoittavia liikennemerkkejä.

Lankapuhelinverkon alasajon myötä katoavat kylästämme myös kiinteät verkkoyhteydet. Kyläkoulumme tulevaisuus puolestaan on epävarma, vaikka kouluikäiset eivät kylästä vähenemään päin olekaan. Kunnalla on nimittäin puntaroitavana koulun korjaamisen kustannukset suhteessa korjauksilla saavutettaviin hyötyihin.

Säilyi koulu tai ei, säilyy useissa pienissä maaseutukylissä hyvin voimakkaana me-henki ja tekemisen meininki. Näin varmasti myös Kolmalla.

Kun yksi projekti saadaan valmiiksi, on aika aloittaa uutta. Tällaisessa työssä on hienoa olla mukana.

Kolmevuotiaani tuntee jo kuviot:

–Kohta lähdetään koululle kokoukseen. Siellä on vaikka ketä.

Kirjoittaja on Kolman kylän kyläpäällikkö.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Media nopea, politiikka hidas

Jäävuoresta jää pinnan alle aikaisempaa vähemmän

Joukkoliikenteen kohtaloa on syytä pohtia laajasti

Enemmän lihaa ja perunaa

Hädässä halkio tutaan

Maailma on umpisolmussa

Hallituksen suurin urakka voi niukin naukin toteutua

Väestön keskittyminen ei ole luonnonlaki

Kilpailuttamisissa hinta ei voi olla ainoa valintaperuste

Lypsykoneessa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.