Oodi Kuopiolle

Toisessa kaupungissa vietetyn talven jälkeen olen nyt tallannut Kuopion katuja jo lähes kahden kuukauden ajan. Tauon jälkeen olen huomannut entistä selkeämmin, miksi pidän niin kovasti kotikaupungistani ja mitä Kuopioon olennaisesti kuuluvia asioita ehdin jo kaivata talven aikana.

Ensimmäisenä täytyy nostaa esiin Kuopion ihanat puistot ja vanhat rakennukset. Pelkästään keskustassa on lukuisia vihreitä keitaita.

Itse rakastan erityisesti Snellmanin puistoa, joka on klassisen kaunis suihkulähteineen ja kukkaistutuksineen ja tarjoaa ihanan piilopaikan aivan kaupungin kiireisimmän kadun varrella.

Myös Minna Canthin puisto, Brahen puisto, Sankarihautausmaa, Valkeisen lammen ympäristö ja Väinölänniemi ovat hurmaavia oleskelupaikkoja ja kaupunkilaisten olohuoneita, ihan vain muutamia mainitakseni. Missä muussa kaupungissa voi ruutukaava-alueelta löytää näin monia upeita, vanhoja puistoja?

Vanhoja, kauniita rakennuksia löytyy vielä. Anttila ja Alavan kirkko eivät onneksi edusta koko Kuopion arkkitehtuuria.

Kaupungintalo ja kauppahalli ovat tietysti suorastaan kliseitä puhuttaessa kauniista, vanhoista rakennuksista. Niiden rinnalle voisikin nostaa puutalo-Kuopion, josta voi vielä nähdä vilahduksia, jos tietää, mistä etsiä. Vanhoja puutaloja on säilynyt ympäri keskustaa sekä asuintaloina että julkisessa käytössä.

Esimerkiksi ravintola Wanha Satama on kaunis esimerkki puurakentamisesta. Myös vanha kasarmialue on täynnä kauniita puutaloja. Siellä niitä voi ihailla myös sisältäpäin esimerkiksi pistäytymällä Kuopion Sotaveteraanimuseoon. Lisäksi Kuopiossa on monia vanhoja ja tyylikkäitä omakotitaloalueita, joissa silmä lepää.

Kulttuurinkin saralla Kuopio on mahtava asuinpaikka.

Tapahtumista mieleen muistuu erityisesti syksyn tapahtumaputki, joista varsinkin ANTI- ja Vilimit-festivaaleihin liittyy paljon mukavia muistoja. Elokuvista puhuttaessa ei voi riittävästi kehua Kuvakukkoa. Se saattaa hyvinkin olla Suomen paras elokuvateatteri ja erityisesti Hyvät Kuvat

-elokuvakerhoa muistelin suurella lämmöllä viime talven aikana.

Vastaavaa tosiaankaan löydy kaikista Suomen kaupungeista. Kuopiolaiset ovat etuoikeutettuja.

Kuopion Kaupunginteatteri on aivan Suomen huippua. Onnistuin kehittämään itselleni teatteririippuvuuden yhdeksännellä luokalla, kiitos K9-kortin. Samainen kortti innosti myös käymään museoissa, joista on pakko mainita ainakin Korttelimuseo ja VB-valokuvakeskus, joihin on pakko päästä pari kertaa vuodessa.

Kuopiossa on poikkeuksellisen helppoa kehittää itselleen kulttuuririippuvuus.

Kuopiosta ei siis juurikaan huonoja puolia löydä, ainakin jos katselee kaupunkia niin vaaleanpunaisten lasien läpi kuin tämän tekstin kirjoittaja.

Jotain kaupungin mukavuudesta kertonee kuitenkin se, etteivät tähän mahtuneet läheskään kaikki kaupungin hyvät puolet, joita muistelin nostalgialla viime talvena. Esimerkiksi Kallavesi saarineen ja rantoineen, ostosmahdollisuudet ja yöelämä olisivat ansainneet omat mainintansa.

Kuopiossa on selvästi sitä jotain.

Kirjoittaja muuttuu kesän päättyessä Jyväskylän yliopiston opiskelijaksi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.