Oodi tragediamoodille

Filosofi Pekka Himasen valtion tilauksesta tekemälle raportille Kukoistuksen käsikirjoitus on helppo naureskella. On naureskeltukin.

Mikä oikeus jollain kukonpoikaproffalla on tulla esittämään, että meidän pitäisi vaihtaa masentuneisuus sellaisiin kauheuksiin kuin luovuus, positiivisuus, kulttuuri ja humanismi? Sanoimmeko me haluavamme kukoistusta?

Raporttia julkistaessaan Himanen määritteli suomalaisten heikkouksiksi taipumuksen kyynisyyteen, kateuteen ja sulkeutuneisuuteen. Käyty keskustelu on osoittanut hänen olevan oikeassa.

Himasen mukaan Suomi on kriisissä. On vain noin vuosi aikaa valita 2010-luvun onnistumisen tai epäonnistumisen käsikirjoitus. Seuraavaan hallitusohjelmaan tulee siis muitakin isoja ratkaisuja kuin viestintäministeri Suvi Lindénin lykkäämä Yle-maksu.

Vailla kyynisyyttä veikkaan, että harva Himasen toimenpide-ehdotuksista toteutetaan. Mistään ei myöskään löydy sitä isoa sinistä vipua, jolla kytketään päälle talvisodan henki tai muu käänteentekevä kansallinen henkinen tila.

Olemme filosofin mukaan "tragediamoodissa". Sitä kuvaa perimeikäläinen ajattelutapa, jonka mukaan "syksyllä lehdet tippuvat, Nokiaa ei kohta enää ole ja itsekin pian kuolen". Sehän on tietenkin totta, paitsi Nokian osalta "kohta" voi olla liioittelua.

Optimismin puutteeseen ei pidä suhtautua pessimistisesti. Kyllä me pärjäämme, vaikka jollain oudolla ja elämälle vieraalla tavalla nautimmekin tässä tragediamoodissa rypemisestä.

Huomasin lehden arkistosta kirjoittaneeni tällä palstalla tasan vuosi sitten taantumasuomalaisten kurjuuden surkuttelusta. Näin lohdutin itseäni ja muita: "Suomalaisuuteen taas kuuluu sanoa: ei tästä mitään tule. Oleellista on, että siitä huolimatta homma yleensä hoidetaan."

Suuria ratkaisuja tapahtuu hallitusohjelmista riippumattakin. Kävimme viime vuosisadalla läpi itsenäistymisen, teollistumisen, sodasta selviämisen, sosiaalivaltion rakentamisen, metsäteollisuuden ja kännykkätalouden Suomen tarinat. Onko seuraava tie olla puhtaan ympäristö- ja energiateknologian edelläkävijä, kuten Pekka Himanenkin hahmottelee?

Taantuman tultua moni jo kuittasi kasvun ajan päättyneen. Onko maailma siis valmis?

Kasvu ei automaattisesti ole tuhlausta. Haaste on tehdä vähemmästä parempaa. Tähän tarvitaan Himasen kaipaamaa luovuutta, uskallusta ja uutta oppimis- ja johtamiskulttuuria.

Näin nuorta, naiivia idealistia viehättää eniten Himasen käsitys Suomen päämäärästä: jokaisen ihmisen arvokas elämä.

Eipä kukaan ole vähään aikaan esittänytkään, että kansakunnalla olisi muu päämäärä kuin olla velkaantumatta liikaa ja voittaa Ruotsi lätkässä. Mutta miksi järjestäydymme yhteiskunnaksi ellemme taataksemme yhdessä paremman elämän itsellemme ja toisillemme?

Kukoistuksen käsikirjoituksen esipuheessa kerrotaan keskusteluista lasten kanssa - tästäkin Himaselle on naurettu. Hän kertoo, että lasten filosofiaryhmät ovat olleet hyvä muistutus meidän jokaisen alkuperäisestä luovuudesta ja mielikuvituksen avaruudesta, ja samalla muistutus rakkauden kaipuusta ja muista elämän päätekijöistä, joita pidämme pohjimmiltaan tärkeimpinä.

Mandatum Henkivakuutusyhtiön sidosryhmäjulkaisussa Apulannan rumpali ja toimitusjohtaja Sipe Santapukki - hieno mies - puolestaan kertoo taiteellisen ja taloudellisen uransa tärkeimmän saavutuksen:

- Merkittävintä ja arvokkainta on se, että olemme Tonin kanssa edelleen ylimmät ystävät.

Niinpä.

Kirjoittaja on Savon Sanomien Keski-Savon toimituksen esimies.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kotkan lento ja putoaminen

Kunnat merihädässä

Vanhuspalveluissa on suo siellä ja vetelä täällä

Röyhkeä Trump haastaa johtamansa demokratian

Ystävänpäivän jälkeen

Potemisen kulissi

Lumesta tuli ympäristöpulma Helsingille

Eduskunta kompuroi tiedustelulakien kanssa

Hankkeet vivuttavat kehitystä

Suuri ja kallis seikkailu

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.