Orastava kasvu saattaa hyytyä kinasteluun

Työmarkkinoilla jo vuosien ajan kytenyt epäluottamuksen ilmapiiri on nyt sellaisissa liekeissä, että sen voi kohta katsoa olevan palomiesten kielellä täyden palon vaiheessa.

Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n keskiviikkoinen ilmoitus 22 keskusjärjestösopimuksensa irtisanomisesta on johtanut juuri sellaiseen tapahtumaketjuun, jonka käynnistymisen olisi sokea Reettakin voinut etukäteen ennustaa. Ilmoitusta tehosti Metsäteollisuus ry:n päätös jättäytyä niin sanotun Suomen mallin valmistelun ulkopuolelle.

Saman tien PAMin puheenjohtaja Ann Selin kysyi, haluaako EK julistaa sodan tilanteessa, jossa Suomen taloudessa näkyy vihdoinkin valoa. Torstaina SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne kertoi pelkäävänsä, että työmarkkinat menevät täysin sekaisin ja nähdään vuoden 2007 tapaan hyvin yksiniittistä, hyvin yksisilmäistä oman jäsenkunnan edunvalvontaa puolin ja toisin. Pelkoon on syytä.

Perjantaina Metalliliitto kertoi, että se kieltäytyy vientivetoisesta työmarkkinamallista ja työehtosopimusneuvotteluista siihen saakka kunnes keskusjärjestösopimusten kirjaukset on saatu siirrettyä ammattijärjestön kaikkien sopimusalojen kaikkiin sopimuksiin. Metalliliiton vetäytyminen Suomen mallin valmistelusta johtui myös Metsäteollisuus ry:n ratkaisusta. Akavan Erityisalat ilmoitti, että EK:n tempaus uhkaa jättää sopimuksettomat alat heittopusseiksi, joilla ei ole työehtosopimuksen eikä edes keskusjärjestösopimuksen turvaa.

Teknologiateollisuus ja Kemianteollisuus puolestaan kertoivat, että neuvottelut uudesta työmarkkinamallista ovat päättyneet. Lähes vuoden kestäneet neuvottelut olivat olleet rakentavia ja luoneet yhteistä ymmärrystä talouden tilasta.

Sinänsä EK:n ilmoitus keskusjärjestösopimusten irtisanomisesta oli luonteva ja johdonmukainen seuraus siitä, että EK muutti marraskuussa 2015 sääntöjään niin, ettei järjestö voi enää tehdä keskitettyjä tulopoliittisia ratkaisuja huhtikuun lopun 2016 jälkeen. Kun ei tee sopimuksia, ei sitten tee. Teknologiateollisuuden varatoimitusjohtaja Eeva-Liisa Inkeroinen huomauttikin, ettei EK:n päätös muuta liittotasolla yhtään mitään.

Palkansaajajärjestöjen reaktioista päätellen EK:n ilmoitus tuli kuitenkin niille yllätyksenä, vaikka EK kertoikin informoineensa ”yhteistyön hengessä” valtiovallan ja työntekijäpuolen ylimpiä päättäjiä.

Pahinta syntyneessä tilanteessa on se, että ensi syksynä käynnistyvästä työmarkkinakierroksesta uhkaa tulla riitaisa ja mikä pahinta liian kallis. Suomen mallin piti olla se viisastenkivi, jonka avulla viennin kustannuskilpailukykyä parannetaan. Se ei toteudu. Kun keskusjärjestösopimusten päättyminen vielä korostaa työehtosopimusneuvottelujen liittokohtaisuutta, mikä estää Sari Sairaanhoitajan paluun neuvottelupöytiin vaatimaan samaa kuin vientialat?

Ellei sopua ja luottamusta pian löydy, orastava kasvu tukehtuu työmarkkinajärjestöjen keskinäiseen kinasteluun. Se olisi turmiollista ja häpeällistä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Vanha auto on tarkan talouden perusta

Perämeren lohia tappava outo tauti huolestuttaa

Turvakudelmaa on joskus vaikea hahmottaa

Sitä saa, mitä tilaa

Savolaista small talkia

Lihan alkuperämaatietoa ei oikeasti tarvitse aina kertoa

Talouskehitystä on seurattava herkeämättä

Kuningas kävi vaatimattomassa studiossa, eikä musiikki ollut enää entisellään – silti Wiskari möyrii matona korvassa

Puoli Suomea liikkeellä

Kaivoslakia sopii muuttaa, mutta harkiten

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.