Pääministeri istui pöydän päähän

Vielä tiistaina näytti siltä, että mahdollisuudet keskitetyn työmarkkinaratkaisun syntymiseen oli katsottu. Työnantajien EK:n toimitusjohtaja Mikko Pukkinen, SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly ja STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää pitivät selvänä, että uusista työehtosopimuksista ryhdytään neuvottelemaan liittojen kesken.

Keskiviikkona pääministeri Jyrki Katainen kuitenkin kutsui osapuolet pakeilleen ja tuloksena oli perjantaihin kestävä tuumaustauko. Vasta sen päätyttyä nähdään, millä tavalla palkoista ja muista työehdoista ryhdytään neuvottelemaan. Pääministeri siis istahti ainakin hetkeksi neuvottelupöydän päähän ja otti vetovastuun työmarkkinoista.

Työmarkkinaslangissa tuumaustauko ei tarkoita sitä, että osapuolet miettisivät asioita kukin omilla tahoillaan. Tuumaustauko tarkoittaa sitä, että sen aikana tunnustellaan erilaisilla kokoonpanoilla edellytyksiä jatkaa keskeytyneitä neuvotteluita. Voi esimerkiksi olettaa, että hallitus joutuu täsmentämään tapoja, joilla se on valmis auttamaan keskitetyn ratkaisun syntymistä.

Kuluva syksy on ollut työmarkkinoilla monien käännösten aikaa. Ensimmäinen yllätys oli, kun teknologiateollisuuden työntekijät, toimihenkilöt ja ylemmät toimihenkilöt löysivät toisensa ja rakensivat yhteisen vaatimuslistan työnantajalle. Toinen yllätys oli, kun työnantajien EK vuosia jatkuneista vakuutteluistaan huolimatta päättikin aloittaa neuvottelut keskitetystä ratkaisusta.

Voisiko kolmas yllätys olla, että jo kerran pahasti karille ajautuneet neuvottelut sittenkin johtaisivat sopimukseen? Perjantaina ainakin tiedetään, jatketaanko neuvotteluita. Toinen vaihtoehto on, että SAK:laisen metalliliiton ja STTK:laisen Pron julistamia lakkouhkia ryhdytään sovittelemaan valtakunnansovittelijan toimistossa.

Kokenut työmarkkinakettu, entinen valtakunnansovittelija Juhani Salonius neuvoi jo keskiviikkona hallitusta, että tupohaikailun sijasta sen pitäisi nyt auttaa sopimuksen synnyttämisessä teknologiateollisuuteen. Saloniuksen neuvo on viisas: ei ole mitään takeita siitä, että teknologiateollisuus olisi mukana keskitetyssä ratkaisussa, vaikka sellainen vielä saataisiinkin aikaan. Tynkätuposta ei olisi suurta iloa, jos tärkein vientiteollisuuden haara olisi sen ulkopuolella.

Sen sijaan valtiovarainministeri Jutta Urpilainen kommentit olivat outoja. Urpilainen sanoi Yleisradion aamu-tv:ssä, että hallitus ei voi olla mukana toimialakohtaisissa palkkaratkaisuissa.

Vaikeaa se tietysti olisi, mutta mahdotonta sen ei pitäisi olla. Ei hallitus voi hirttäytyä sopimuksen muotoon. Oleellisempaa on tarkkailla palkankorotusten tasoa. Suomen työmarkkinahistoriassa on esimerkkejä siitä, että liittokierroksellakin ratkaisut ovat pysyneet maltillisina.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Tahmean äidin omatunto – näin annan lapsilleni mallin mykkäkuurosta älypuhelimen jatkeesta

Voi käydä ihan hyvinkin

Luonto kiittää vieraslajin kitkemisestä

Talous hallitsee politiikan agendaa lähivuodet

Jotkut ovat väärässä

Ohisalo ja hallitusvastuu ohjaavat järkivihreyteen

Oikeistopopulistit jäivät hajalleenEU-parlamentissa

Pakkokielet

Perheiden asemaa kannattaa vahvistaa

Uotisen kauden huipennus käynnistää kulttuurikesän

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.