Päätöksiä ilman nostalgiaa

Kävin kesälomalla Hard Rock Cafessa Lissabonissa. Kokemus oli hämmentävä. Lasivitriineissä oli kuuluisien artistien keikka-asuja ja soittimia. Kulta- ja platinalevyt kimmelsivät seinillä. Katosta roikkui ylösalaisin Cadillac.

Se oli niin 1970-lukua - eikä kuitenkaan ollut. Aikansa nuoret kapinalliset, sukupolvensa tulkit ja pop-visionäärit oli pantu lasipurkkeihin ja siististi näytille. Rockmusiikin hautausmaa.

Siinä katsellessani David Bowien samettipöksyjä aloin miettiä, mitä kaikkea ihmiset tekevät nostalgian nimissä.

Nostalgiahan on sitä, että kannatetaan asiaa, joka oli tärkeä ja ajankohtainen joskus menneisyydessä. Vähän niin kuin Paavo Väyrynen.

Koska useimmat ihmiset ovat nostalgiaan taipuvaisia ja koska muistot kiteytyvät paikkoihin ja esineisiin, on nostalgia yleensä myös kallista.

Otetaan vaikka suomalaiset kyläkoulut.

Niiden puolesta käydään polemiikkia lehtien yleisönosastoilla. Asiantuntijat kommentoivat joka syksy, kuinka taas on pantu kiinni pieniä kouluja maaseudulla ja kuinka lapset joutuvat vaihtamaan isompiin.

Hallitukset kirjaavat strategioihinsa, että kyläkoulut on turvattava.

Todellisuus on jotain muuta. Se on vanhentunutta opetustekniikkaa ja vanhanaikaisia ja ahtaita tiloja. Ikääntyneitä ja teknologiakammoisia opettajia, joille smart board on ja pysyy ikuisena mysteerinä.

Kun tällaista koulua käyvältä lapselta kysyy, haittaisiko häntä vaihtaa koulua, vastaus on ei. Mutta kun kysytään vanhemmilta, vastaus on toisenlainen.

Kyläkouluissa elää muisto Suomesta, joka joskus ennen oli - nykyisten koululaisten vanhemmille ja heitä edeltäville sukupolville.

Siihen Suomi-kuvaan kuuluvat virkeät kyläkoulut, joissa kaikki tunsivat kaikki ja opettajatkin olivat jotenkin läheisempiä.

Nyt eletään erilaista aikaa, ja palvelut on järjestettävä sen mukaisesti. Maaseuduilla niin on käymässäkin.

Suomesta katoaa joka vuosi satakunta koulua, valtaosa pieniä kyläkouluja.

Niitä ei ole järkeä säilyttää, koska ei ole oppilaita.

Isompi koulu ei ole automaattisesti huono juttu. Pisa-tutkimuksesta tiedetään, että pienessä koulussa oppimistulokset eivät ole yhtään isoja kouluja huonompia - mutteivät myöskään sen parempia.

Valtionhallinnossa tosiasiat on jo tunnustettu, toisinaan suoraan ja toisinaan epäsuorasti.

Maakuntien koulutoimistoissa muistetaan yhä demarien aloitteesta 2005 tehty päätös lakkauttaa korvamerkitty valtionosuus, maaseutujen kouluille suunnattu pienkoululisä, joka saattoi olla kunnalle satojatuhansia euroja.

Kuntia suorastaan kehotettiin kouluverkon supistamiseen. Valtiosihteeri Raimo Sailas (sd.) oli julkisesti sitä mieltä, että "kouluja on turhan paljon" (Yle Uutiset 14.12.2004).

Samoihin aikoihin (2005) Kuntalehti julkaisi artikkelin "Koulun lakkauttamisen ABC", jossa kuntapäättäjiä neuvottiin, kuinka koulun lakkauttaminen kannattaa suunnitella ja toteuttaa. Kaikki eivät moista pragmaattisuutta nielleet.

Etelä-Savossa liikkuu kolmen kopla - niin he itseään nimittävät - jotka eivät suhtaudu menneisiin turhan sentimentaalisesti.

Kyseessä ovat Pieksämäen, Mikkelin ja Savonlinnan sivistysjohtajat, jotka yrittävät panna palvelurakenteita uusiin puihin ennakkoluulottomasti. He puhuvat maakunnan omasta opetussuunnitelmasta ja ovat kiinnostuneita uusista opetusteknologioista. Varmasti myös kouluverkosta. Työnsarkaa riittää.

Kirjoittaja on Savon Sanomien KeskiSavon aluetoimituksen toimittaja.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Voi käydä ihan hyvinkin

Luonto kiittää vieraslajin kitkemisestä

Talous hallitsee politiikan agendaa lähivuodet

Jotkut ovat väärässä

Ohisalo ja hallitusvastuu ohjaavat järkivihreyteen

Oikeistopopulistit jäivät hajalleenEU-parlamentissa

Pakkokielet

Perheiden asemaa kannattaa vahvistaa

Uotisen kauden huipennus käynnistää kulttuurikesän

Koska on aikaa kypsyä?

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.