Pätkätyöläisen lippua ei kanna kukaan

Sotien jälkeen sekatyömies oli yleinen ammatti. Sillä tarkoitettiin henkilöä, jolla ei ollut ammattikoulutusta, mutta käytännössä hankittuja taitoja monenlaiseen työhön. Naiset työskentelivät pääasiassa kotona.

1990-luvun alkupuolen suuren laman jälkeen on palattu uuteen "sekatyöläisyyteen". Sitä kutsutaan myös moniosaamiseksi ja pätkätyöläisyydeksi. Silpputöitä tekevää sekatyöläistä kutsutaan prekaariksi. Sanan juuret ovat armoilla olemisessa ja rukoilemisessa.

Alkuviikosta julkistettiin Anna-Reetta Korhosen, Jukka Peltokosken ja Miika Saukkosen pamfletti Paskaduunista barrikadille; Prekariaatin julistus. Kirjoittajien mukaan työntekijällä on nykyisin oltava valmiutta monenlaisiin töihin. Henkilökohtaisen brändin luominen auttaa eteenpäin. Lisäksi työntekijän on työelämästä selviytyäkseen kehitettävä välinpitämättömyyden ja kameleonttimaisuuden "hyveitä".

Perinteisimmillään pätkätyö on sijaisuuksien tekemistä esimerkiksi hoitoalalla. Sijaistaminen muuttui vuosikausia kestäväksi työsuhteiden ketjuttamiseksi. Sijaistettavaa ei ehkä ole enää olemassakaan.

Lainsäätäjäkin on tiedostanut pätkätyöläisyyden ongelmat, ja pätkätöiden perusteetonta ketjuttamista on suitsittu laeilla ja pahimmat ketjuttamiset lienee jo perattu pois.

Toisessa ääripäässä ovat pätkätyöläiset, jotka suhaavat vapaaehtoisesti ja luontevasti useissa töissä yhtä aikaa ja pyrkivät elämään mielekästä ja omannäköistään elämää. Heillä saattaa olla monipuolista koulutusta ja runsaasti osaamista. Ammattiliitoista he ovat tuskin kuulleetkaan.

Epätyypillisissä työsuhteissa ainoa ongelma ei ole, että työ on silppuina siellä ja täällä. Suurin ongelma on toimeentulon epävarmuus ja työn ylivalta. Työtä saattaa olla liikaakin, sillä tahti työpaikoilla on kiristynyt ja ilmapiiri tiukentunut. Välillä työtä ei ole ollenkaan. Epävarmuuden kanssa on raskasta elää vuodesta toiseen.

Pamfletti julistaa, että nykykapitalismi elää ja kukoistaa palkattomista ylitöistä ja tuottavasta toiminnasta, jota ei lasketa työksi. Uudenlaiselle työväenliikkeelle prekariaatin äänitorvena olisi ilmeinen tilaus. Prekariaatista voi kasvaa uutta köyhälistöä, satunnaisilla tuloilla elävää, perheen perustamista lykkäävää kansanosaa.

Pari päivää sitten työ- ja elinkeinoministeriö arvioi, että Suomi menettää seuraavien kahden vuoden aikana 150 000 työpaikkaa, saman verran kuin syntyi viime nousukaudella.

Toistaiseksi voimassa olevat työsuhteet vähenevät ja samoin kuin vuosikymmenien yhtenäiset työurat saman työnantajan palveluksessa. Samalla edunvalvonta heikkenee ja häviää. Pätkätyöläisten on vaikea löytää omaa kotipesää, lipunkantajaa ja etujensa puolustajaa.

Kuka tekee paskaduunit, jos prekaarit nousevat barrikadeille ja lyövät rukkaset naulaan? Tuodaanko niiden tekijöiksi siirtotyöläisiä, jotka eivät kysele oikeuksiensa perään?

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Jotkut ovat väärässä

Ohisalo ja hallitusvastuu ohjaavat järkivihreyteen

Oikeistopopulistit jäivät hajalleenEU-parlamentissa

Pakkokielet

Perheiden asemaa kannattaa vahvistaa

Uotisen kauden huipennus käynnistää kulttuurikesän

Koska on aikaa kypsyä?

Eikö valtio voisi jättää metsänsä hakkaamatta?

Nuoret eivät olehalunneet syrjäytyä

Sananvapauden puolustajille erävoitto Venäjällä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.