Paavoja joka lähtöön

Sanotaan, että "nomen est omen", nimi on enne. Muinaisten roomalaisten totuus ei taida kuitenkaan pitää ihan paikkaansa ainakaan tämän päivän Suomessa, kun katsoo vaikkapa sitä, miten erilaisia Paavoja meillä on politiikassa.

Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki ei ole vielä näyttänyt oikeita kynsiään, joten häntä ei kannata ottaa vielä tässä yhteydessä noteerata. Sen sijaan kahdessa muussa Paavossa, Lipposessa ja Väyrysessä, on jo sen verran luonnetta, että heitä sopii kyllä vertailla keskenään.

Nämä politiikan kaksi Paavo Suurta eivät ole olleet koskaan veljet keskenään. Turun Sanomien kolumnissaan viime viikolla Paavo Lipponen luonnehti keskustan puheenjohtajaksi pyrkivää kaimaansa tavalla, jota ei voi parhaallakaan tahdolla sanoa toverilliseksi.

Kirjoituksessaan Lipponen suri, miten Suomeen tehdään "kepulandiaa": - Suur-Kepulandia ajatollien ideologiseksi keskukseksi varmaankin tulee Paavo Väyrysen Keminmaalle rakentama Väyryslandia, ylipappina Paavo itse, papittarenaan Kiviniemi.

Lipposella on taito moksauttaa niin, että se vahvimmatkin iskun kohteeksi haukkovat yleensä jonkin ajan henkeään.

Iskunkestäväksi osoittautuneeseen Väyryseen nimikaiman sivallus tuskin puree. Hän vastaa, että "tätähän minä olen itse asiassa koko ajan sanonutkin, mutta siinä Paavo tekee virheen, kun hän sanoo, että papittareksi tulee Kiviniemi. Paula Lehtomäkeähän minä olen pyytänyt hallitukseni ulkoministeriksi".

Miksi Suomi on jakaantunut alueellisesti kahtia, miksi tänne on syntynyt Paavo Lipposen paheksuma kepulandia, jossa heikennetään suomalaisen demokratian peruspilareita - valtiollista ja kunnallista demokratiaa - antamalla lisää valtaa "keskustan hallitsemien maaseutukuntien miehittämille" maakuntaelimille?

Yhden kelpo vastauksen Lipponen löytäisi katsomalla peiliin.

Hänen johtamansa kahden hallituksen kahdeksan vuoden matokuuri oli maakuntien ihmisille sellainen rääkki, että edes jonkinlaista poliittista turvaa saadakseen heidän oli luonnollista äänestää suurinta oppositiopuoluetta, keskustaa. Maaseudun ihmisillä oli noina aikoina niin tukalat olot, että joissain pohjalaiskunnissa keskustan kannatus nousi yli 80 prosenttiin.

Pääministeri Lipposen, hänen valtiovarainministerinsä Sauli Niinistön ja heidän sinipunahallituksensa pelossa keskusta sai yksinkertaisen enemmistön ennen näkemättömän moniin kunnanvaltuustoihin. Jos maakuntien ja erityisesti maaseudun ihmiset olisivat tunteneet pääministerin ajamat asiat omikseen, heillä ei olisi ollut mitään tarvetta kasvattaa keskustasta ylivertaista poliittista voimaa.

Nyt Lipposen hallitukset kuitenkin kurittivat maaseutua kovimman jälkeen, heikensivät palveluita ja hävittivät tuhansia paikkoja erityisesti valtion omasta aluehallinnosta. Siitäkö maaseudun ihmisten olisi pitänyt kiittää ja antaa äänensä vaaleissa pääministerin puolueelle?

Lipponen moittii Vanhasen hallitusta, miten se on ollut saamaton kuntien yhdistämisen edistämisessä.

Saamaton se on ollut tietysti, jos katsotaan, että kuntien luku pitäisi pudottaa aiemmasta neljästä ja puolesta sadasta sataan tai kymmeneen, kuten reippaimmat kunnallisen demokratian puolestapuhujat ovat vaatineet.

Kylmän matemaattisesti nimenomaan Vanhasen hallituskaudella on kuntaliitoksia tehty Suomessa enemmän kuin koskaan itsenäisyyden aikana. Lyhyessä ajassa kuntien määrä on laskenut sadalla. Se on historiallinen saavutus.

Aluehallinnon viimeisimmät muutokset saavat Lipposelta tylyn tuomion. Samaa mieltä voidaan olla, että vuodenvaihteessa toteutunut lopputulos tuskin on hallinnollisen kehittämisen lopullinen totuus, jota yhdenkään hallituksen ei tarvitse enää ikikuuna päivänä paikkailla.

Edellinen suuri aluehallinnon uudistus toteutettiin Lipposen ensimmäisellä hallituskaudella, kun vanhat maakuntapohjaiset läänit yhdistettiin väkipakolla viideksi suurlääniksi.

Moniko jäi kaipaamaan maantieteellisesti muodottomia Länsi-Suomen tai Etelä-Suomen läänejä, kun ne vain kolmentoista vuoden jälkeen lopetettiin?

Muuten olen sitä mieltä, että Lipposen ei pitäisi tästä pikku kirjoituksesta pahastua.

Tyhjentynyt kaavilainen korpi vain vastaa niin kuin sinne huudetaan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Komea palkinto uurastajille

Wincapita oli oppitunti siitä, ettei rikos kannata

Liikkumisen kynnystä viisasta madaltaa

Vastuullinen yritystoiminta

Mieli maassa – ja taivaassa

Kansakoulun kirjaston lainausjonossa jonkun Adolf Hitlerin kanssa

Kauppakeskus pääsee pitkälle sijainnillaan

Ristiriitaisuudet riivaavat henkilöautoilla ajavia

Pythagoraan lause pysyy

Puhtaus on puoli ruokaa?

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.