Paikallisesti vaihtelevaa

Oikean Aseman lähetysten alkaminen vuoden 1985 syksyllä oli tapaus Kuopiossa ja koko Pohjois-Savossa, kun siihen saakka ilmatilaa hallinnut Yleisradio sai rinnalleen paikallisen mainosrahoitteisen kilpailijan.

Muistanpa hyvin osallistuneeni itsekin siihen ilonpitoon tavalla, josta Oikean Aseman väki ei ollut kovin iloinen. Epäilin, tokko paikallisradiolla riittää pontta ja puhtia edistää paikallista uutisvälitystä ja yleistä hengenelämää sillä suurenmoisella tavalla kuin Suomen paikallisradioliitto ennen Ylen monopolin murtumista kaunomaalaili.

Ei niin, että minulla olisi ollut jotakin paikallista radiotoimintaa vastaan: samaisella paikallisuudellahan me elämme myös tässä maakuntalehdessä.

Ainoastaan suuret sanat tympäisivät. Sen vuoksi luin melkoisen murheellisena viikonvaihteen Savon Sanomiin painetun yhden palstan uutisen, jonka mukaan Oikea Asema on siirtynyt eteläpohjalaisen iskelmäradion omistukseen, ja on saanut kaupan myötä myös uuden nimen: Iskelmä Oikea Asema.

Että se pohjoissavolaisen paikallisradion paikallisuudesta tällä erää.

Lakeus ei sentään puhu, vaan siitä pitävät vielä huolta soiton lomassa radion kaksi kuopiolaista toimittajaa. Keveät mullat niille suloisille nuoruuden ajoille, kun Mikko ja Vesa hääräsivät esiliinoineen keittiössä, pitkä ja komea Kari Leskinen seisoi puhelintolppana Kuopion torilla tai Markku Rossi harjoitteli poliittista uraansa Oikean Aseman päätoimittajana.

Ja olihan siellä myös näitä ihanaisia naisia kuten Helka Shecter ja Varput Kajan (nykyinen Mäntymäki) ja Puskala, joista kaikki ovat pysyneet alalla ja leivässä "nakkiradiosta" lähdettyäänkin. Yksi tekee uutisia Maikkarille Kuopiosta, toinen johtaa uutistoimintaa Kotkankalliolla Ylen Radio Savossa ja kolmas kertoo KYSin tiedotuspäällikkönä, mitä kuuluu maakunnan sairaille. Jos ei kuulu hyvää, niin kuuluu edes hyvin...

Kaikkien tutkimusten mukaan ihmiset pitävät paikallisuutta erinomaisen suuressa arvossa. Elävä elämä on sitten monta kertaa jotain aivan muuta.

Savolaisilla jos keillä on vankka maakunnallinen identiteetti ja silmä kovana seuraamme, miten meikäläiset menestyvät suuressa maailmassa tai ovat menestymättä. Yhtä lailla muiden suomalaisten kanssa juoksemme kuitenkin koko ajan laumana valtakunnanjulkkisten ja heidän tekemistensä perässä niinkuin siitä olisi meille isoakin apua arjen vaivoissa.

On vielä yksi paikka, jossa paikallisuus on todellisessa arvossa.

Mikäpä tuo lienee? Se on kesäteatteri, joka elää ja voi hyvin tässä tosi-tv:n ajassa.

Savossakaan ei ole juuri kuntia, joissa ei olisi kesäteatteria. Joissakin niitä on jopa useampia. Ohjelmistossa pyörii vuodesta toiseen suomalaisen teatterikirjallisuuden kestosuosikkeja, mutta yhä enemmän kesäteatterit ovat alkaneet aktiivisesti etsiä näytöskappaleitten aiheita paikkakunnan tai maakunnan omasta historiasta.

Ilman tiukkaa aivovoimisteluakin tulevat mieleen vaikkapa Karttulan Syvänniemen, Rautavaaran tai Alapitkän viime vuosien esitykset. Miksi pitäisi huvittua Agapetus-vainaan ikälopuista jutuista, kun tarjolla on yhtä meheviä kertomuksia omasta takaa?

Paikallisin aihein ja paikallisin voimin toteutettu kesäteatteri yhdistää katsojia. Yhtä lailla ja ellei enemmänkin se yhdistää niitä, jotka tohtivat nousta lavalle näyttelemään tai "häpäisemään itseään katsojien silmissä", kuten kirjailija Kirsti Manninen on joskus sanonut.

Yritykset ja yhteisöt maksavat isoja rahoja konsulteille, jotka järjestävät niiden henkilökunnalle kaikenlaisia roolipelejä yhteishengen parantamiseksi.

Miksi maksaa konsulteille, kun näytelmäpiiri ajaa saman asian ilmaiseksi ja kaiken hyvän lisäksi vapaa-ajalla.

Kesäteatterin estradilta tapaa tasaveroisesti tepastelemassa kirkkoherroja, kunnallispoliitikkoja, pankinjohtajia, opettajia, maanviljelijöitä sekä kaikenlaisia muita joutomiehiä ja -naisia sekä heidän lapsiaan.

Vanha rooli ei ahdista ketään, kun jokainen pukee ylleen uudet vaatteet ja pääsee näin hetkeksi eroon omasta minästään. Suuressa maailmassa karnevaalit ajavat saman asian. Niissähän kylähulluna pidettykin saa olla päivän kuninkaana ilman, että maailma siitä kaatuisi.

Teatteripeliähän tämä elämä on, ennenkuin menee kokonaan lekkeripeliksi.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Väki keskittyy Kuopiossakin

Uusi nelivuotiskausi alkamassa

Keskusta kulkee kohti sukupolvenvaihdosta

Raha ei takaa vaalionnea, mutta yleensä auttaa

Varaus ei takaa menestystä

Hoiva-alalla olisi tekeville töitä tarjolla

Koulutuksesta

Hallitus maltillisesti liikkeelle väylähankkeilla

Napakoitten naisten vuosi

Kultarannasta vauhtia EU-puheenjohtajuuteen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.