Painava salkku

Uusi hallitus joutuu tekemään suuria linjoja niin liikenteessä kuin viestinnässäkin.

Liikenteessä peruskysymys on, minkä verran liikennejärjestelmään osoitetaan rahoitusta. Liikennepolitiikan pitää sopeutua rahakehyksiinsä, jos rahaa tulee tarvetta vähemmän. Se tapahtuu joko tuottavuutta parantamalla tai jättämällä jotakin tekemättä, eli priorisoimalla.

Parempi tuottavuus vaatii luovuutta ja toimintatavan muutosta, priorisointi taas sen hyväksymistä, että liikenteen palvelutaso voi laskea.

Uusien tie- ja ratahankkeiden sijaan huomio pitäisi kohdistaa nykyväylien kuntoon. Outoa on haikailla uusia väyliä, jos nykyinen liikenneverkko rapistuu silmissä. Perusväylänpidon jälkeen nykyrahoitus ei sitten juuri muuhun riitäkään kuin jo käynnissä olevien rakennustöiden loppuun viemiseen. Jos kestävyysvaje leikkaisi rahoja, liikennepalveluita voidaan joutua karsimaankin.

Politiikan analyytikot ennustavat vaikeita hallitusneuvotteluja. Hallitusohjelmasta voi tulla aikaisempaa yksityiskohtaisempi, mutta silti olisi viisasta nytkin linjata vaalikauden liikennepolitiikka tarkemmin vasta perusteellisella hallituksen selonteolla eduskunnalle. Siinä kaikkia vaihtoehtoja voisi harkitummin punnita keskenään.

Hyvin huono on se valtiovarainministeriön virkamiesidea, että jo hallitusohjelmassa sovittaisiin vaalikauden väylähankkeet.

Säätytalon hektinen viikko ei ole hyvä aika suunnitella liikennejärjestelmän kehitystä. Idea edustaa vanhaa aikaa, sillä uusi väylä ei ole patenttiratkaisu kaikkiin liikenteen ongelmiin. Rahoituksen määrästä voidaan toki sopia hallitusohjelmassa.

Myös viestintäpolitiikan suuntaviivat 2020-luvulle asti ratkaistaan lähivuosina. Suomi on pidettävä digitaalisten palveluiden kärjessä.

Uusi hallitus pääsee myöntämään toimiluvat vuonna 2016 umpeutuvien matkaviestinverkkojen ja television lupien tilalle. Kuluttajan etu vaatii varmistamaan peruspalvelut niin laajakaistassa kuin postipalveluissakin. Hallituksen on ratkaistava myös Yleisradion rahoituksen tapa ja taso.

Virkamiehen vieno toivomus on, että jo hallitusohjelmassa päätettäisiin, rahoitetaanko Yleisradiota jatkossa nykyiseen tapaan televisiomaksulla vai valtion budjetista, vai otetaanko käyttöön vuosi sitten haudattu mediamaksu. Asia on päättämistä vaille valmis ja laajoja selvityksiä tuskin enää tarvitaan.

Hallitusohjelman jälkeen voisi olla hyvä viestintäpolitiikassakin paneutua muiden perimmäisten kysymysten ääreen. Niitä riittää.

Laajakaistakehitystä on tarkoitus arvioida vielä tänä vuonna. Laajempikin mediapoliittinen tarkastelu, esimerkiksi hallituksen selonteko liikennepolitiikan tavoin voisi olla hyvä viestinnän supervuoden 2016 pohjustamiseksi. Se selkeyttäisi kuluttajille ja toimialalle, mikä on television tulevaisuus, miten se johdatetaan hallitusti HD-aikaan ja milloin koittaa se aika, että televisio siirtyy kokonaan laajakaistaverkkoon.

Liikenne- ja viestintäministerin salkusta näyttää tulevan painava.

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikkö.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Komea palkinto uurastajille

Wincapita oli oppitunti siitä, ettei rikos kannata

Liikkumisen kynnystä viisasta madaltaa

Vastuullinen yritystoiminta

Mieli maassa – ja taivaassa

Kansakoulun kirjaston lainausjonossa jonkun Adolf Hitlerin kanssa

Kauppakeskus pääsee pitkälle sijainnillaan

Ristiriitaisuudet riivaavat henkilöautoilla ajavia

Pythagoraan lause pysyy

Puhtaus on puoli ruokaa?

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.