Palkansaajilta vaaditaan taas kerran malttia vaurastua

Päivä kansallisen verotietopäivän jälkeen ei ehkä ole kaikkein otollisin hetki muistuttaa palkansaajia maltista, tai sitten ajoitus on juuri oikea. Sijoittajien, yrittäjien ja johtajien tulojen tarkastelun rinnalle voi ottaa talouden yleiset kasvuluvut, joista suomalaisten enemmistö on hyötynyt.

Elinkeinoelämän keskusliiton tuoreessa suhdannebarometrissa yrityksillä on valoisat näkymät puolen vuoden päähän koko maassa. Suurimmaksi haasteeksi on tullut ammattitaitoisen työvoiman rekrytointi. Palkkaamista voi toki paikallisesti vauhdittaa myös palkalla.

Täytyy kuitenkin muistaa, miten suotuisaan suhdanteeseen on tultu. Kilpailukykysopimuksen nolla- tai miinuslinja ja työajan pidennykset korjasivat Suomen kustannuskilpailukykyä. Jotta työllä ja tuskalla saavutettua hyötyä ei heti hukattaisi, tarvitaan palkansaajilta malttia vaurastua – jälleen kerran.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) toivoi viime talvena kikyn kylkeen niin sanottua Suomen palkkamallia, jossa vientirajat määrittäisivät palkankorotuksille ylärajan.

Sipilä iloitsi maanantaina saavutetusta Teknologiateollisuuden ja Teollisuusliiton työehtosopimuksesta, joka voisi käytännössä näyttää esimerkkiä Suomen mallista. Sipilä ei suoraan ottanut kantaa korotustasoon eli 3,2 prosenttiin kahden vuoden aikana, mutta lausuntoon sisältyi suositus korotuskatosta Suomen mallin hengessä. Kun Sipilä aiemmin totesi nollalinjan kohtuuttomaksi Metsäteollisuuden ja Paperiliiton sopimuksessa, on nyt saatu pääministerin haarukka neuvotteluihin, joissa työmarkkinajärjestöt eivät erityisesti kaipaa hänen ohjeitaan.

Sipilä ja valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) ovat kuitenkin oikeassa todetessaan teollisuuden avauksen vastuulliseksi. Liitot kommentoivat löytäneensä tasapainopisteen, joka kasvattaa sekä yritysten kilpailukykyä että palkansaajien ostovoimaa. Juuri tästä on kysymys liittokierroksella: tasapainosta, josta kaikki osapuolet hyötyvät.

Veronmaksajain toimitusjohtajan Teemu Lehtisen mukaan 1,6 prosentin yleinen korotustaso turvaisi ostovoiman verot ja inflaatio huomioiden. Sieltä suunnasta löytyy tasapainopiste, jonka ylittäminen söisi kikyn eväät ja vaarantaisi talouden hyvän kehityksen.

Suomen Yrittäjät kaipasi jo teknologiateollisuutta maltillisempaa yleislinjaa hauraan kasvun oloissa. Näkemys seuraa Suomen mallin ideaa, jonka mukaan nyt on määritelty korotusmaksimi, ei suinkaan joka alan tasoa, mikä tarkoittaisi käytännössä keskitettyä ratkaisua.

Suuremman vahingon ainekset ovat kasassa, jos liittokierroksen avaus tulkitaan korotuslattiaksi. Sellaistakin henkeä on ilmassa. Esimerkiksi Palvelualojen ammattiliiton puheenjohtaja Ann Selin väläyttää suurempaa vaatimusta. Palvelualoilla tarkoitus on mitä kannatettavin eli sukupuolten palkkaerojen kurominen. Myös opettajien kasautuneita toiveita voi ymmärtää kikyn lomarahaleikkausten jälkeen. Tasapainon horjuttaminen olisi kuitenkin myrkkyä työllisyydelle niin yrityksissä kuin julkisella sektorilla.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kyllä kansa sittenkin tietää enemmän kuin olisi kohuista luullut

Kuopio taiteilee toivon ja arkitodellisuuden rajalla

Monipaikkaista hallintoa hyvä selvittää

Maailmanlopun meininki

Kuopio irtisanoo henkilöstöään – vanhustenhoitoa uhkaa työvoimapula

Vasemmistoliitto iskee nyt perussuomalaisten kylkeen

Tieteenvastustus ei kasvakaan

Kova leipä, pehmeä markkinointi

Suomi mukaan maailman jalkapalloperheeseen

Kanttila ei tule kuntoon hurskastelulla

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.