Pallo polttaa liian paljon

Vilkaisu kesällä palloilusarjojen sarjatilastoihin ei ole savolaisittain pääsääntöisesti miellyttävää luettavaa. Toisin oli talvella, kun KalPa ja Pielaveden Sampo juhlivat mitalejaan.

Nyt Kuopion Palloseura ja Puijon Pesis ovat sarjoissaan viimeisinä. Lohduttavaa on, että viime peleistä molemmille on alkanut tulla voittoja. Siilinjärven Pesiksen naisjoukkueen tilanne ei ole kaksisempi.

Iloisempia hetkiä on ovat tarjonneet Kuopion mimmifutaajat. Edustusjoukkue on kärkikahinoissa, ja B-juniorijoukkue hallitsee suvereeneilla elkeillä omaa sarjaansa.

Savolaisjunioreissa on oikeastaan totuttu menestymään lajissa kuin lajissa. Menestys siirtyy huonosti aikuisten pääsarjatasolle.

Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa Kuopion Palloseuran SM-sarjassa olevat vanhimmat ikäluokat. Viime 2-3 vuoden aikana niistä on tullut joukkueina kestomenestyjiä, ja aivan viime aikoina ikäluokista on kuoriutunut myös oikeasti vertailun kestäviä yksilöitäkin.

Kysymys kuuluu, alkaako edustusjoukkue menestyä jossain vaiheessa kuten KuPS:n strategia on. Ei välttämättä. Konkreettinen esimerkiksi tulee jääkiekosta.

KalPa on ollut koko maan mitassa tuotteliaimpia pelaajahautomoita. Monestakaan muusta jäähallista ei ole lähtenyt muualle samaa määrää huippupelaajia kuin Niiralan montusta. Kirkkaimmat meriitit on tietysti Sami Kapasen lisäksi Kimmo Timosella ja Olli Jokisella .

Niin vain KalPa kävi alasarjoissa saakka.

Palloilujoukkueiden kokoaminen on hämmentävää puuhaa. Kirkkaimmalla kansainvälisellä tasolla Real Madridin kaltaiset organisaatiot laittavat muutamaan pelaajaan muutamassa viikossa pitkälti yli 200 miljoonaa euroa.

Kaupat rahoitetaan pääosin velalla. Ei sellaisessa mitään järkeä ole.

Suomen kaltaisessa pienessä maassa toimitaan aivan eri tason rahasummilla, mutta toimintalogiikka on sama.

Eli pelaajia tulee eri puolilta maailmaa joukkueen vahvistukseksi, menestystä pitää saada ja talous on venytetty äärirajoille.

Rovaniemen Palloseuran kotikenttää napapiirillä hallitsevat afrikkalaispelaajat. Veikkausliigan tyvipäässä KuPS:n ja RoPS:n kanssa kamppaileva Jyväskylän JJK ilmoitti taannoin testaavansa puolenkymmentä ulkomaalaispalloilijaa.

KuPS:ssa pelaa tai harjoittelee kolme pelaajaa Nigeriasta samaan aikaan kun pelimiehen ikään ja kykyyn varttuneita omia kykyjä nousee Hollannin koneeseen.

Kysymys kuuluu: toimiiko yhtälö kaikilta osin. Vastaus on: ehdottomasti ei.

Kaikki suomalaisseurat ovat kansainvälisissä palloilulajeissa kasvattajan roolissa. Kasvattajan kuuluu puutarhassakin antaa kasvatettavalle kunnollinen ja riittävä kasvualusta.

Tervettä on hankkia joukkueeseen yksi tai korkeintaan kaksi täsmävahvistusta, mutta jos kokoonpanossa on suurinpiirtein puolet ulkomaanapuja, kysyä sopii, ketä se mahtaa palvella. Vahvistusten hankinnassa määrä ei voi korvata laatua.

Suomalaisseurat alkavat olla budjetteineen entisen itäblokin maidenkin takana. Mitä järkeä on tehdä sopimuksia sellaisten pelaajien kanssa, joita mahtuu tusinaan parikymmentä, mutta joiden taso riittää lähettämään katsomoon tukun omalta alueelta tulevia pelaajia?

Tilanne on outo, jos muutaman kuukauden ajaksi hankitaan hätäpäissään muutama ulkomaan elävä. Eikä se sarjapaikan säilyminen silloinkaan selvää ole.

Harkiten hankitut vahvistukset näyttämään esimerkkiä omille lahjakkuuksille on malli, jota KalPa osasi monen vuoden jälkeen hyödyntää viime talvena.

l Kirjoittaja on Savon Sanomien toimituspäällikkö.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Grilli ei kuulu joukkoon

Eropiikki aina, kun Räsänen puhuu kirkosta

Yliopistojen todistusvalinta johtaa uusiin ongelmiin

Kannattaako metsien jatkuva kasvatus?

Väki keskittyy Kuopiossakin

Uusi nelivuotiskausi alkamassa

Keskusta kulkee kohti sukupolvenvaihdosta

Raha ei takaa vaalionnea, mutta yleensä auttaa

Varaus ei takaa menestystä

Hoiva-alalla olisi tekeville töitä tarjolla

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.