Parasta kansalle

Lisää hyviä lääkäreitä ja uutteria hoitajia, ymmärtäviä sossun tätejä ja setiä, lisää rahaa. Jonottamatta kunnalliselle hammaslääkärille, asiakasmaksut alas. Tuet ja palvelut niitä tarvitseville, turha utelu ja kyykyttäminen historiaan. Tasapuoliset palvelut kautta maan varallisuuteen ja yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson sosiaali- ja terveysministeriöstä haluaa kuulla mahdollisia ja mahdottomia ideoita sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen ja kansalaisten hyvinvoinnin parantamiseksi.

Sosiaali- ja terveysministeriö on avannut verkkosivuillaan kyselyn, jolla kerätään kansalaisten mielipiteitä ja ideoita palvelujen kehittämisestä ja hyvinvoinnin lisäämisestä. Kyselyyn saatuja vastauksia käytetään osana Kaste-ohjelman (sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma) valmistelua.

Kaste-ohjelman valmistelun tausta on moninainen. Se pohjautuu edeltäjänsä (Kaste-ohjelma 2008-2011) ulkoisen arvioinnin lisäksi asiantuntijatyöhön, lausuntoihin ja kuulemisiin, STM:n strategiaan, hallitusohjelmaan ja meneillään olevaan kansalaiskyselyyn.

Laaja-alainen pohja ohjelman valmistelussa on tarpeen, sillä mikään taho yksinään tuskin voisi ottaa vastuuta näin mittavasta työstä. Kansalaisten näkemyksiä kokoavalla kyselyllä voidaan parhaimmillaan kerätä monipuolinen kokoelma kansalaisten ajatuksia kehittämiskohteista ja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen suurimmista ongelmista.

Mutta voidaanko verkkokyselyllä saada vastauksia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita eniten käyttäviltä ja tarvitsevilta? Niiltä, joiden elämään palvelujen kehittämisellä olisi eniten vaikutusta? Entä kuinka palveluja voidaan kehittää, jos niiden järjestämiseen ei ole tarjolla lisärahoitusta? Miten hallitusohjelman tavoitteet terveysongelmien vähentämisestä ja hyvin toimivista palveluista rahoitetaan?

Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon menot olivat vuonna 2009 noin 18,6 miljardia euroa.

Palvelujen kehittämistä rajoittaa realismi. Lisärahaa ei ole tarjolla merkittäviä määriä ja sairaat ja avun tarpeessa olevat on hoidettava. Suurta liikkumavaraa palveluissa ei ole. Säästöt ja kroonisesti riittämättömät resurssit ovat aiheuttaneet sen, että erityisesti terveydenhuollossa vietetään välillä kohtuuttomiakin aikoja jonossa.

Hoitotakuukaan ei tunnu helpottaneen tilannetta. Lääkäriin pääsee nopeammin, mutta potilasta kohden varattu aika ei riitä. Lääkäri ei ennätä perehtymään potilaan sairauskertomukseen, itse potilaaseen eikä tämän kokemiin oireisiin.

Hallitusohjelman tavoitteet terveysongelmien vähentämiseen ja hyvin toimiviin palveluihin ovat kaikesta huolimatta tärkeitä.

Kireä talouden tilannekaan ei saisi heikentää kansalaisten mahdollisuuksia saada laadukasta terveydenhuoltoa ja tarvitsemiaan sosiaalihuollon palveluja.

Toisaalta, puute määrärahoista voi myös saada aikaan sen, että palveluista kehitetään määrätietoisesti laadukkaampia palvelujen karsimisen sijasta.

Kirjoittaja on kuopiolainen filosofian maisteri.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.