Parin asian perässä

Joskus ihmisiä ihmetyttää, että puhun usein tilaisuuksissa samoista tavoitteista ja niiden etenemisen vaiheesta.

Kieltämättä on vähän huvittuneella tavalla käynytkin mielessäni, että sama levy soi ja melkoisen pienillä säädöillä. Mutta asiassa piilee yksi europarlamentaarikon työn olennainen piirre; suurin työmäärä pitää keskittää muutamalle politiikan sektorille ja vahtia haukkana, että niillä asiat etenevät halutusti.

On siis parempi valita sellaiset alat, jotka aidosti kiinnostavat ja joiden kanssa jaksaa sinnikkäästi askarrella viikosta ja kuukaudesta toiseen. Toki asioista on iso liuta kaikilta politiikan sektoreilta, ja jokaisesta on äänestysnappia painaessa oltava mielipide. Omat valiokunnat määrittävät kuitenkin pitkälti ne asiat, jotka luovat puitteet jokapäiväiselle työlle.

Parlamentin päässä ja unionin toimielinten keskellä työskentely on hyvin mielekästä.

Keskustelukumppanit ovat kiinnostuneita samoista asioista, ja vaikka mielipiteet hyppelisivät vastakkaisella laidalla, yleensä vastapuoli on asiaansa hyvin perehtynyt ja perustelee kantansa aukottomasti.

Työkavereista Brysselissä onkin haettava selkänoja omalle työlle. Sitä on nimittäin kotimaan päässä valitettavan vähän tarjolla.

Olen huolissani pannut merkille, ettei Suomessa käydä paljoa keskustelua EU-asioista. Tämä ei tarkoita pelkästään kansalaisia, vaan sama pätee myös poliitikkoihin.

Jokaisella on mielipide, kuinka sosiaali- ja terveyspalvelut pitäisi maassamme järjestää, koska ne nielevät niin suuren siivun julkisesta taloudesta. Samanlaista rahallista osuutta EU:n budjetissa edustavat alue- ja maatalouspolitiikka. Ne lohkaisevat reilut kaksi kolmannesta koko unionin budjetista - ja keskustelu kriteereistä ei kirvoita poliittisia pamfletteja.

Toisaalta edelleen jotkut vähättelevät Lissabonin sopimuksen myötä kasvanutta parlamentin päätösvaltaa ja keskittävät kaiken vaikuttamisensa esimerkiksi komissioon. Se on riskipeliä, jota ei kannattaisi käydä alueillemme merkittävillä politiikan lohkoilla.

Suomen linjanvedot ovat pitkälti virkamiesten varassa. Tämä on tosiasia, muttei se tee tilanteesta huonoa.

Tässä meillä on käynyt hyvä herraonni, sillä meidänkin alueemme edusmiehet ovat taitavasti ja asiansa tuntevasti vieneet viestiä oikeisiin paikkoihin ja oikeaan aikaan. Silti uskallan toivoa, että joku päivä poliittista debattia käydään sen ympärillä, onko harvaan asutus tai ikääntyminen päteviä kriteereitä rakennerahastovarojen jaolle EU:ssa. Tai onko koko aluepolitiikka perusteltua.

Nämä ovat muutamia niistä isommista asiakokonaisuuksista, joiden parissa teen töitä päivittäin. Minkään toteutuminen ei ole itsestään selvyys, vaan kaikki on uusien kausien varalle varmistettava ja saavutettava.

Uskon, että alueellemme nämä ovat tärkeitä kriteereitä, siksi niiden puolesta jaksaa motivoitua aina uudelleen. Ja olla osa sitä vaikuttamisen ketjua, jonka vankistuminen ei ainakaan heikentäisi meille tärkeiden alueiden asian ajamista.

Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen (kesk.) ja kuuluu sen aluekehitysvaliokuntaan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.