Parlamentarismin tulikoe

Puolueet ovat Suomessa saaneet Urho Kekkosen pitkän presidenttikauden jälkeen muodostaa mieleisensä hallituksen vasta vuodesta 1991 lähtien. Vielä neljä vuotta aikaisemmin Mauno Koivisto väänsi maahan haluamansa kokoonpanon, vaikka porvaripuolueilla oli puheenjohtajien allekirjoituksilla varmennettu kirjallinen sopimus toisenlaisesta ratkaisusta.

Kahteenkymmeneen vuoteen presidentit eivät enää ole hämmentäneet hallitusneuvotteluita. Muodollisesti se tuli mahdottomaksi, kun vuonna 2000 voimaan tullut perustuslaki riisui presidentin sisäpoliittisen vallan. Presidentti nimittää edelleen hallituksen, mutta hänellä ei ole enää minkäänlaista roolia sen muodostamisessa.

Suomi on siirtynyt hyvin lähelle normaaliparlamentarismia. Valta on tukevasti eduskunnalla ja sen poliittista luottamusta nauttivalla hallituksella.

Viisi kertaa vuoden 1991 eduskuntavaalien jälkeen puolueet ovat kyenneet muodostamaan hallituksen kivuttomasti omin päin. Tässä on onnistuttu, koska hallitusvaltaa on voitu jakaa kolmen suuren puolueen eli keskustan, kokoomuksen ja SDP:n muodostamassa kolmiossa.

Suurin kolmesta on saanut pääministerin paikan ja on voinut valita kumppanikseen toisen jäljelle jääneistä. Hallitus on saumattu tarvittavalla määrällä pienempiä puolueita.

Kyse on ollut nimenomaan vain vallan jakamisesta. Politiikan sisältö ei ole muuttunut, koska käytännössä kolmen suuren linjauksissa on ollut vain vivahde-eroja.

Samanmielisyys purkautui viime vaalikaudella perussuomalaisten kannatuksen historialliseksi nousuksi.

Huhtikuun eduskuntavaalien tulos oli hämmentävä, koska vanha valtakolmio särkyi. Kolmen suuren puolueen sijasta meillä nyt onkin neljä keskisuurta puoluetta. Uuden toimintakykyisen enemmistöhallituksen muodostaminen on vaikeaa jo pelkästään matemaattisesti.

Vaikeutta lisää se, että perussuomalaiset on hylännyt yhden keskeisimmistä keskustan, kokoomuksen ja SDP:n poliittisista peruslinjauksista eli sen, että Suomen vaurautta ja suomalaisten kaikinpuolista hyvinvointia voidaan kasvattaa Euroopan yhdentymisen avulla.

Puolueet ovatkin uuden edessä. Niiden pitäisi pohtia sitä, mitkä puolueet voivat aidosti sopia yhteisestä ohjelmasta.

Tällä hetkellä hallitustunnusteluissa vallitseva kaoottisuus johtuu siitä, että näin ei ole tehty. Hallitustunnustelija Jyrki Katainen yrittää epätoivoisesti sulloa kokoomusta ja perussuomalaisia samaan pussiin, vaikka puolueiden näkemykset Eurooppa-politiikasta eivät millään ole sovitettavissa yhteen.

Mitä Katainen sitten voisi tehdä? Yksi mahdollisuus olisi sanoa Timo Soinille, että perussuomalaiset eivät voi tulla hallitukseen, kun puolue ei hyväksy vaalikamppailun tärkeimmäksi asiaksi noussutta muiden euromaiden tukemista.

Sen jälkeen Katainen voisi ryhtyä neuvottelemaan uudesta hallituksesta SDP:n, RKP:n ja kristillisdemokraattien kanssa. Neljän puolueen hallituksella olisi vain yhden paikan enemmistö, mutta vastassa niin hajanainen oppositio, että hallitseminen saattaisi onnistuakin.

Toinen mahdollisuus olisi heittää hanskat tiskiin ja antaa yritysvuoro SDP:n Jutta Urpilaiselle. Hän voisi ryhtyä neuvottelemaan uudesta hallituksesta perussuomalaisten, vasemmistoliiton ja kristillisdemokraattien kanssa.

Tälläkin neljän puolueen hallituksella olisi vain yhden paikan enemmistö. Ratkaisu olisi poliittisesti korrekti, koska entinen hallituskoalitio siirtyisi oppositioon ja antaisi tilaa euromaiden tukemisesta toisella tavalla ainakin vaalikampanjan aikana ajatelleille puolueille.

Käsillä on suomalaisen parlamentarismin tulikoe. Presidenttiä on turha huudella apuun, puolueiden on itse selvitettävä ongelmat.

Kestävin tapa olisi antaa ohjelmakysymysten ratkaista. Se tarkoittaisi sitä, että vaaleissa suurimmaksi selviytynyt puolue kokoomus jäisikin oppositioon, tai vaihtoehtoisesti sitä, että oppositioon joutuisivatkin kannatustaan kasvattaneet Soinin joukot.

Parlamentarismissa on kyse vain siitä, että hallitukselle on takanaan eduskunnan enemmistön tuki.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Tahmean äidin omatunto – näin annan lapsilleni mallin mykkäkuurosta älypuhelimen jatkeesta

Voi käydä ihan hyvinkin

Luonto kiittää vieraslajin kitkemisestä

Talous hallitsee politiikan agendaa lähivuodet

Jotkut ovat väärässä

Ohisalo ja hallitusvastuu ohjaavat järkivihreyteen

Oikeistopopulistit jäivät hajalleenEU-parlamentissa

Pakkokielet

Perheiden asemaa kannattaa vahvistaa

Uotisen kauden huipennus käynnistää kulttuurikesän

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.