Pelkät omat säästöt eivät auta kuntia

Jos kunnantaloilla näkyy tavallista huolestuneempia ilmeitä lähiviikkoina, niin syy tiedetään: virkakunta ja kunnanhallitus ovat aloittaneet vuoden 2011 budjetin valmistelun. Kun ajat ovat olleet tiukat tähänkin saakka, niin harvassa ovat ilon päivät myös tulevina vuosina.

Lakisääteisten menojen ripeä kasvu on pakottanut kunnat leikkaamaan kulujaan ja leikkaamaan toimintojaan jo tuskastuttavan pitkän ajan - aina 1990-luvun alun suuresta lamasta lähtien. Lamasta toivuttiin lujin yhteisin ponnistuksin, joten olisi luullut kuntataloudenkin helpottavan. Näin ei ole kuitenkaan käynyt.

Olipa maassa lama tai pörssihuuma, niin aina pitää kunnissa säästää. Sama on sävel myös ensi vuonna. Vaikka pahimmat ennusteet kuntien talouden kurjistumisesta eivät ole toteutuneet, ajat jatkuvat tiukkoina parantuneesta työllisyystilanteesta ja yritysten kohentuneesta kannattavuudesta huolimatta.

Ainakin pienissä kunnissa ensi vuoden budjettia kootaan liki nollalinjalla. Kunnalliset veroprosentit ovat kivunneet jo niin ylös kahdenkymmenen prosentin tuntumaan, että niihin ei uskalla tehdä enää kuin vähäisiä korotuksia.

Pakollista kasvua tulee kuitenkin ennen muuta inflaation ja sovittujen palkankorotusten seurauksena, ja niihin menevät eurot joudutaan tinkimään sitten kunnan toimintamenoista. Muutama kyläkoulu saa valmistautua taas lakkautukseen vuonna 2011, muutama rappeutunut kunnallinen kiinteistö siihen, että remontti siirtyy taas vuodella.

Kuntalaiset napisevat heikkeneviä lähipalvelujaan, adresseja kerätään ja luottamusmiehiä ja -naisia painostetaan perumaan ikäviä päätöksiä. Protestit ovat kuitenkin turhia, kuten monesti ennenkin, sillä harva kunta on tämän päivän Suomessa siinä asemassa, että se voisi päättää itse omista asioistaan.

Miksi näin? Siksi, että suuresta osasta kuntien menoista päätetään aivan muualla kuin omassa kunnantalossa.

Kalliista erityissairaanhoidosta, ammattikoulutuksesta ja monesta muusta kunnallisesta peruspalvelusta tehdään päätökset kuntayhtymissä, joiden hallintoelimet ovat suhtautuneet budjettikuriin huomattavasti avokätisemmin kuin yksittäisten kuntien taloudesta päättävät. Pohjois-Savossakin erityisesti erityissairaanhoidon kustannusnousu on ollut huikeasti suurempi kuin itse peruskunnissa.

Jos kuntataloutta halutaan kohentaa tosissaan, on mukaan otettava ehdottomasti myös kuntayhtymät. Mitä todellista hyötyä saadaan säästämällä vähästä toisella kädellä ja antamalla rahojen lennellä iloisesti toisesta kädestä?

Veronkorotuspaineita voidaan hillitä nostamalla kunnallisten palvelujen taksoja. Pienissä kunnissa ne rahavirrat ovat kuitenkin vain pikkupuroja. Tilanne on toinen isoissa kaupungeissa. Kuopiossa, jossa kaukolämpö on maan toiseksi halvinta, voisi lämmitystaksaa nostaa jopa neljänneksellä, ja kaupunki olisi edelleen yksi maan edullisimmista.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

EU-armeijaa pidetään hähmäisenä federalistien unelmana – Sotilaallinen yhteistyö on kuin tilkkutäkin ompelemista

Koulureppujen tarina

Tuomio puhdistaa ilmaa Puolustusvoimissa

Sateenkaariväen sanomaa ei voi enää vaientaa

Keski-ikäänliukuja

Isoja riskejä Iranin jaUSA:n uhittelussa

Kuopion seutu avautuu ruokamatkailulle

Ilmasto pysyy mielessä – Kunnatkaan eivät seuraa toimettomina sivusta

Grilli ei kuulu joukkoon

Eropiikki aina, kun Räsänen puhuu kirkosta

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.