Pelkkää retoriikkaa

Oppiaikani mielenkiintoisimpia aineita oli filosofian opintojen sisällä luettava retoriikka. Antiikin Kreikan ja myöhemmin Rooman opinahjoissa kehitetty puhetaito eli retoriikka on oppi menestyksekkäästä ja vakuuttavasta puhumisesta.

Retoriikka on saanut halvan leiman ja sitä on erehdytty pitämään kaunopuheisuutena, varsinaisen asian verhoavana korulauseisuutena. Silti moni tärkeä juttu, hallinnossa ja arkielämässä, töppää juuri kommunikaation ongelmiin. Puhe- ja keskustelutaito ovat äärimmäisen tärkeitä hyveitä demokratiassa.

Kuntaliitosten ja hallinnon uudelleen järjesteleminen sekä sosiaali- ja terveystoimen palveluiden mittava uudistaminen koskevat jokaista kuntalaista, ja ovat lähitulevaisuuden keskeisin muutos koko maassa. Väestötappioalueilla nämä mulkkaukset nostavat erityisen, ja täysin ansaitun, huolen.

Hallinnossa on kaksi leiriä, virkamiehet ja luottamusmiehet, vaikka pitäisi ajatella, että samaa huonetta ja sukua ollaan. Asioita seuraava ja päätöksenteossa mukana oleva henkilö huomaa pian, että kuntapäätösten ulkoinen olemus on käytännössä virkamiesten ammattiosaamisen suuntimaa, jota luottamusmiehet pyrkivät kuntalaisen näkökulmasta sovittamaan arkitodellisuuteen, toisin sanoen ymmärtämään. Hallintosääntöuudistusten myötä moni asia on suoristettu käytännössä kokonaan virkamiesten päätösvallan alle, jolloin luottamusmiehelle tarjotaan pelkän ymmärtäjän roolia.

Tai näin hallintoasia ruumiillistuu, kun törmää siihen, että virkamiehen ja luottamusmiehen välinen kommunikaatio on seinän takomista. En puhu pelkästään kotikunnastani kun sanon, että suhteellisen usein kuulee virkamiehen menettävän hermonsa asioita eteenpäin viedessään. Idiooteiksikin kuntalaisedustus helposti julistetaan, mikä nyt sinällään on ihan inhimillistä turhautumista, kun kauan suunniteltu asia ei etene.

Mutta miksi ei etene? Väitän, että suuri merkitys on sillä, kuinka osaava ammattilainen asiansa luottamusportaalle esittelee ja esittää.

Suuret päätökset pitävät sisällään laaja-alaisia pelkoja. Rahattomuutta on vaikea konkreettisesti ymmärtää torin nurkalla, mutta siellä näkyvät sen vaikutukset, jotka aiheuttavat lisää pelkoa ja epävarmuutta. Tästä syystä kukaan päätöksenteossa mukana oleva ei halua suin päin ohjata laivaa suuntaan x. Kaikki arveluttaa ja kaikessa on riskinsä.

Ymmärrys lisääntyy ymmärryksen henkeä vahvistamalla. Se ei tarkoita kritiikitöntä lässyttämistä, vaan sitä, että osaava osaaja kertoo, näyttää, todistaa, keskustelee, auttaa ymmärtämään. Tämä molemmin puolin. Rehellisen retoriikan puuttuessa viisaskin alkaa änkkäämään. Änkkääminen synnyttää lisää änkkäämistä. Ilman puhetaitoa asioissa väijyy salailun rakenne. Tarpeettomastikin.

Kirjoittaja on pieksämäkeläinen teatteriohjaaja sekä Etelä-Savon näyttämötaiteiden läänintaiteilija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.