Pellotkin pörssiin

Satuitteko katsomaan joku viikko sitten ykköskanavalta ranskalaisdokumentin Myytävänä maa? Jos ette, se kannattaa kaivaa esiin Yle Areenasta. Ohjelma kuvaa mielenkiintoisella tavalla globalisaation viimeisintä valloitusta, maailmankauppaa viljelysmaasta.

Kaikki on nyt kaupan, maat, vedet, ilma. Laajamittainen maakauppa yli valtioiden rajojen muuttaa maailmaamme uuteen uskoon. Ja mikä oudointa: ilman sen suurempaa dramatiikkaa; ilman poliittisia kriisejä, ilman rajakiistoja, ilman sotilaallisia konflikteja. Nyt tehdään maailmanvalloituksia kauppakirjoilla.

Kansainvälinen kaupankäynti viljelysmaasta on suoraa jatkoa kiihtyvälle kilpajuoksulle luonnonvaroista: energiasta, malmivaroista, metsistä… Viime kädessä se on kamppailua kansakuntien elintilasta - tai raadollisesti ilmaistuna elintasosta. Tähän johtaa väistämättömästi Rooman klubin neljä vuosikymmentä sitten naulaama teesi "rajaton kasvu rajallisessa maailmassa on mahdoton".

Meneillään on uusi siirtomaapolitiikan vaihe. Sitä harjoitetaan sivistyneesti halpojen raaka-aineiden turvin. Nyt se aikakausi on päättymässä. Edessä on väistämätön luonnonvarojen resurssikriisi. Ensin energiakriisi, kulman takana odottaa vieläkin vakavampi näkymä: ruokakriisi. Aliravittuja on jo nyt miljardi. Ehkä todellinen minimitekijä kahdeksan-yhdeksän miljardin ihmisen maailmassa on vesi.

Peltomaiden kansainvälinen kauppa viestii maailman rikkaimpien - ennen muuta väkirikkaimpien - kansakuntien ennakoinnista. Asialla ovat ennen muuta Kiina ja Intia sekä vauraimmat öljymaat. Ne kahmivat kaukonäköisesti viljelysmaata merten takaa, koska maata ei enää valmisteta. Ja koska vesikin alkaa olla kortilla.

Ranskalaisdokumentissa intialainen liikemies pani ison luudan lakaisemaan rutiköyhässä diktatuurissa, Etiopiassa. Paikallinen väestö sai huutia. Kiinalaiset yritykset ovat hyörineet jo vuosikymmenen ajan useissa itäisen ja keskisen Afrikan maissa. Nyt hamstrataan varoista tärkeimpiä, luonnonvaroja.

Kiinalaisten tuorein aluevaltaus kohdistui maailman toiselle laidalle, Argentiinaan. Patagoniasta siirtyi äskettäin Kiinan omistukseen 320 000 hehtaaria. Siellä tuotetaan soijaa. Vaurastuva miljardikansa tarvitsee rajattomasti valkuaista.

Jos kiinalaisten elintaso ja ruokailutottumukset nousevat länsimaiselle tasolle, tarvitaan lisäpeltoa satoja miljoonia hehtaareita. Sellainen näkymä on mahdoton. Maata kyllä maailmassa riittää, mutta vettä ei.

Kilpajuoksu kelvollisesta viljelymaasta ei ole nappikauppaa. On laskettu, että viimeisen vuosikymmenen aikana on tehty toista tuhatta kansainvälistä maakauppaa. Niissä on vaihtanut omistajaa yli 80 miljoonaa hehtaaria viljelysmaata, eli noin 35-kertainen alue Suomen peltoalaan nähden.

Kansainvälinen peltopörssi kaipaisi lisävalaistusta, sillä jauhot eivät ole välttämättä puhtaita. Se kukoistaa alikehittyneissä, mieluiten yksinvaltaisesti hallituissa maissa. Niissä on kaupan oman kansan tulevaisuus. Peltopörssissä kylvetään väkivallan siemen.

Suomessa kannattaa panna kädet ristiin: kaukana kavala maailma. Vaikka meillä on hanki ja meillä on jää, meillä on valoa ja meillä on vettä. Ruokaturva on todellinen perusturva.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Savon Sanomien pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.