Performanssin ansa

Perusporvarihallituksen neuvottelijat valmistelevat parhaillaan uuden hallituksen talouslinjaa. Työ on mittava, sillä maamme on moniongelmainen.

Keskustelussa vastuu nykytilasta on tapana vierittää väistyvälle hallitukselle. Kaikessa se ei ole oikeutettua, joissakin asioissa toki on.

Kokoomusjohtoisten hallitusten suurin ongelma ei ole ollut laaja pohja vaan huono johtaminen. Monen Alexander Stubbin hallituksen pöydälle kaatuneen hankkeen eteenpäin viemisen edellytykset olivat heikot.

Syynä oli edeltäneen Jyrki Kataisen hallituksen performanssipolitiikka. Tärkeintä oli luoda suuri show, jatkoa vielä liikoja murehtimatta. Käsikirjoitus oli yksinkertainen.

Ensin piirrettiin median kautta kuva suurista miljardiluokan haasteista. Sitten ilmoitettiin hallituksen kantavan vastuunsa ja valmistelevan toimenpiteitä.

Lopuksi tultiin neuvotteluiden jälkeen kameroiden eteen kertomaan ”vaikeista päätöksistä”, jotka ovat välttämättömiä Suomen pelastamiseksi.

Mikä sitten meni pieleen? Se, ettei useissa tapauksissa kenelläkään ollut päätöksistä kerrottaessa vielä hajuakaan siitä, miten kymmenien ja satojen miljoonien säästöpäätökset tai rakennemuutokset aiotaan tosiasiassa viedä maaliin, tai mitä ne edes merkitsevät.

Paperilla oli iskusanoja ja perässä lukuja. Seuraavana päivänä sektoriministeriöt tiedustelivat mistä on kyse.

Otetaan esimerkki. Valtio päätti säästää menoja leikkaamalla työttömyysturvaa suurimmista etuuksista. Tässä kohtaa ei ymmärretty, että valtio rahoittaa peruspäivärahaa vastaavan osuuden kaikista ansiopäivärahoista, eikä siksi voida leikata valtion toimin vain suurista päivärahoista.

Asia ratkesi vasta useiden viikkojen selvittelyjen ja neuvottelujen jälkeen hyvin monimutkaisilla muutoksilla työttömyysturvan rahoitukseen.

Moni vastaava ja paljon suurempi päätös oli Stubbin hallituksen aloittaessa levällään. On luonnollista, että tämä johti useissa asioissa kiistelyyn siitä, mitä olikaan tarkalleen päätetty ja mihin kukin on sitoutunut ja mihin ei.

Performanssipolitiikassa hallitus asettaa julkisesti itselleen valtavan tehtävän, jonka täyttämisessä se epäonnistuu surkeasti. Syynä on sisäisistä ja ulkoisista paineista johtuva pätemisen pakko.

Tulevien hallituspuolueiden olisi viisautta repiä itsensä irti tästä. Ongelmat ja niiden vaatimat ratkaisut on sovittava, valmisteltava ja pantava toimeen paloittain.

Se vaatii uskallusta. Näin edettäessä luvassa on välitön arvosteluryöppy, sillä julkisuus janoaa nyt päätöksentekokykyä.

Tähän ei pidä alistua. Lopputulos on kuitenkin se, joka ratkaisee.

Kirjoittaja on valtion omistajaohjauksesta vastaavan ministerin Sirpa Paateron (sd.) erityisavustaja.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kaikki ympäristökäyttäytymisen lajit

Kansa kuului Talvivaarassa

Penkkiurheilijan onnenpäivät alkavat

Talouden suhdanne ei ehkä kääntynytkään vielä

Vanhankissanpäivät

Pahat, rumat ja päästöttömät

EU:n on muodostettava oma ääni maailmanpolitiikassa

Soten kaatuminen närästäisi Pohjois-Savossa

Vienti rahoittaa hyvinvointia

Kun evoluutio meni pieleen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.