Perinteen tulkki

Suomen ortodoksisen kirkon emeritusarkkipiispa Johannes siirtyi ajasta iäisyyteen kuluvan kuun alussa. Hänen myötä merkittävä vaikuttaja ja kappale itäisen kirkon historiaa on poissa keskuudestamme.

Arkkipiispan tehtävistä vuonna 2001 luovuttuaan Johannes sai Konstantinopolin patriarkaatista Nikean metropoliitan kunniaviran ja oli ensimmäisenä suomalaisena vuoden Pyhän Synodin jäsenenä. Kaikkiaan hän ehti olla piispana ja kirkon vaikuttajana yli 40 vuotta.

Metropoliitta Johannes oli monessa mielessä poikkeusyksilö. Hänessä yhtyivät oppineisuus, älykkyys, rohkeus ja hyvät sosiaaliset taidot.

Esimiehenä hän oli vanhan ajan johtaja, joka teki mielellään päätökset yksin.

Hän muisti ja kannusti alaisiaan, mutta myös lähetteli "myllykirjeitä". Johanneksen keskeisenä ajatuksena oli, että päätöksen laatu ei parane päätöksen tekijöiden määrän kasvaessa. Se oli Urho Kekkosen ajan demokratiaa, jota joku saattoi nimittää myös despotismiksi.

Kanonisesta oikeudesta Thessalonikan yliopistossa tohtoriksi väitellyt Johannes korosti usein kirkollisten lakien merkitystä ortodoksisen maailman koossapitäjänä.

Useissa yhteyksissä hän toi esiin myös perinteen merkityksen vanhoissa kirkoissa, joihin ortodoksisen ja katolisen lisäksi luetaan myös orientaaliset kirkot.

Perinteiden merkityksen korostajalta ei osattu odottaa sitä, mitä hänen jälkisäädöksessään määrättiin. Nimittäin, että hautauspalveluksen toimittaa Helsingin metropoliitta yhdessä yhden papin ja diakonin kanssa ja että toimitukseen kutsutaan mukaan vain pieni sukulaisten ja ystävien joukko.

Kirkon perinteen mukaan piispaksi valittu ei enää ole omaistensa, vaan kirkon oma ja sen vuoksi hautauksen kuuluisi toimittaa seuraajan, eli tässä tapauksessa arkkipiispan, yhdessä paikalle saapuneen papiston kanssa.

Ortodoksisessa perinteessä ei tunneta yksityisiä jumalanpalveluksia, joten myös kasteet, häät ja hautajaiset ovat perinteisesti olleet yhteisön, eikä vain tietyn perheen toimituksia.

Suurmiehen kuoleman jälkeen on tapana tarkastella hänen toimintansa merkitystä.

Metropoliitta Johanneksen työn ja vaikutuksen tuloksena Suomen ortodoksisella kirkolla on erityisen läheiset suhteet Konstantinopolin patriarkaattiin ja Kreikan kirkkoon. Ensimmäisenä piispoistamme hän verkostoitui paikallisen yhteiskunnan vaikuttajiin ja teki kirkkoa tunnetuksi pääkaupunkiseudulla.

Johannes korosti puheissaan opiskelun ja kasvatuksen merkitystä sekä kannusti nuoria niin kotimaisiin kuin ulkomailla suoritettuihin opintoihin. Kaikin mahdollisin tavoin hän myös koetti saattaa kirkon sisäisen järjestyksen vastaamaan perinteistä ortodoksista tapaa.

Vasta tulevaisuus osoittaa, minkälaisena perinteen tulkkina emeritus arkkipiispa Johannesta tullaan pitämään.

Kirjoittaja on Suomen ortodoksisen kirkkokunnan Joensuun piispa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Suuri ihme liikuttaa

Ruokahävikin torjunta on asennekysymys

Turkki-mielenosoitusten taustat on syytä selvittää

Menestyksen ja kasvun eväät

Sen sijaan, että tähdättäisiin proteiinipatukan voimalla timmin pyöreään tarakkaan, ravitsemuksella tulisi pyrkiä meidän itäsuomalaisten lempparikansantaudin ehkäisemiseen

Liikennepolitiikassa hallituskriisin ainekset

Äänestysikärajan laskua voisi kokeilla

Mistä voin luopua

Komea palkinto uurastajille

Wincapita oli oppitunti siitä, ettei rikos kannata

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.