Peruskysymyksiä

Viisi kuukautta kestäneitä neuvotteluja, yhä uusia määräaikoja, jotka toistuvasti ylitettiin ja neljä ylimääräistä euroryhmän huippukokousta kahden kuukauden aikana johtivat vihdoin viime viikolla solmun aukeamisen. Euromaiden valtioiden päämiesten kokous kompromissiesityksestä kesti 17 tuntia. Näin paljon kriisidiplomatiaa on Brysselillekin poikkeus.

Jotkut maat, muun muassa Saksa, Hollanti, Itävalta ja Suomi, vievät päätöksen vielä kansallisten parlamenttien käsittelyyn. Niissäkin ovat kompromissit tarpeen, sillä Euroopan olemassaolo edellyttää kompromisseja. Niin yksinkertaista se on.

Kreikan talouskriisin seurauksena EU on joutunut kolmen peruskysymyksen ääreen. Virkakielellä sanottuna EU:ta odottaa stressitesti.

Ensinnäkin onko tämä alku euron hajoamiselle? Poliitikot ovat tehneet vuosikymmeniä töitä Eurooppa-projektin syventämiseksi ja laajentamiseksi. Kreikan ero eurosta olisi siinä katsannossa merkittävä särö.

EU:n peruskirjan johdantoon kirjattu ajatus ”Euroopan kansojen tiiviimmästä yhteenkuuluvaisuudesta” horjuisi pahasti. Grexit oli tosin hyvin lähellä.

Etsittäessä ratkaisua Kreikan talouskriisiin käy selväksi, kuinka jännittynyt tilanne vallitsee euromaiden yhteisen demokraattisen päätöksenteon ja yksityisten valtioiden suvereniteetin välillä. Asetelmat ovat kovettuneet ja jähmettyneet paikoilleen aikaisempaa enemmän.

Pohjoiseurooppalaiset protestanttiset maat painottivat noudatettavia yhteisiä sääntöjä, kun taas eteläeurooppalaiset maat, Ranskan johdolla, ajattelevat joustavammin. Suuret poliittiset eleet ovat heille sääntöjä tärkeämpiä.

Angela Merkel ja Francois Hollande pitivät neuvotteluissa kiinni Ranska–Saksa-akselista, joka on ehdottomasti Euroopan integraation ydin. Merkel oli hyvin tietoinen grexitin poliittisista riskeistä. Vastaanottaessaan viisi vuotta sitten niin sanotun Kaarlo-palkinnon työstään Euroopan yhdistämisen parissa hän sanoi: ”Euron epäonnistuessa ei epäonnistu vain raha, silloin epäonnistuu enemmän, silloin epäonnistuu Eurooppa, silloin epäonnistuu myös ajatus Euroopan yhdistymisestä.”

Toiseksi on kysyttävä, pystyykö Bryssel yhteistyöhön jäsenmaan kanssa, joka ei noudata yhteisiä sääntöjä.

Kreikan liittyessä euroon vuonna 2001 kukaan ei kiinnittänyt huomiota sen puutteelliseen talouden kirjanpitoon. Geopoliittiset syyt olivat silloin Kreikan kuten Italiankin mukaan ottamisen taustalla. Nyt kun jo kolmatta kertaa valtio ”pelastetaan” muiden euromaiden turvin, on solidariteetti sitä kohtaan koetuksella ja nyt myös aikaisemmin ohitetut ongelmat ovat tulleet uudelleen vastaan.

EU:llakin on haaste yhteistyö jäsenmaan kanssa, jota johtaa niin sanotusti anti-establishment pääpuolue.

Pääministeri Alexis Tsiprasin ja hänen Syriza-puolueensa on vaikea seurata muiden euromaiden malttia taloudenpidossa, koska Syriza-liike uskoo radikaalivasemmistolaiseen vaihtoehtoon, olipa se kuinka ajateltu loppuun miten huonosti tahansa.

Yhteistyötä vaikeuttaa myös, että Syriza näyttää asettuneen niitä sääntökäytäntöjä ja sopimuksia vastaan, jotka tekevät Euroopasta ja Euroopan talous- ja rahaliitosta kokonaisuuden. Viime kuukausina Kreikka on ylittänyt sille asetettuja määräaikoja, esittänyt jatkuvasti uusia suunnitelmia, eikä ole antanut luotettavaa tietoja taloudestaan.

Kaikki tämä on johtanut vakavaan luottamuskriisiin.

Kansanäänestys, jossa Kreikan hallitus kehotti kansalaisiaan äänestämään euromaiden, EU:n komission ja IMF:n vaateita vastaan, sekä Euroopan syyttäminen jopa ”terrorismista”, olivat suoranaisia lyöntejä kasvoille.

Muutamat euromaat, Saksa etunenässä, ovat täydellisesti menettäneet luottamuksensa pääministeri Tsiprasiin. Siksipä ne eivät ainoastaan vaadi syvälle meneviä säästöjä ja uudistuksia, vaan myös kovat vakuudet Kreikan hallitukselta aloittaa muutokset välittömästi. Uusi tukipaketti on raskaampi kuin se, jota vastaan Kreikan kansa pari viikkoa sitten äänesti.

Kolmas kysymys koskee suvereniteetin siirtoa EU:n toimielimille. Euroalueella on ainutlaatuinen rakenteensa. Siinä missä rahaliiton johtaminen määritellään Euroopan tasolle, siinä talous- ja budjetti asioiden johto on suureksi osaksi jäsenvaltioiden käsissä.

Eurokriisi on osoittanut kipeästi kuinka hankalia kansalliset hallinnot voivat olla rahaliiton sisällä ja kuinka jäsenmaiden puutteellinen eurooppalaisten sääntöjen ja vapaaehtoisten sopimusten noudattaminen ei riitä Kreikan kaltaisten kriisien estämiseksi.

Joiltakin euromailta puuttuu vielä joko poliittinen tahto tai taito hallita näitä asioita.

Kolme vuotta sitten Euroopan keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi vetosi Euroopan johtajiin ”suurten edistysaskeleiden” ottamiseksi euroalueen poliittisen ja taloudellisen tilanteen puolesta.

Niinpä ei ollut sattuma, että ylimääräisessä huippukokouksessa Brysselissa viime heinäkuussa esiteltiin suunnitelma, jonka olivat allekirjoittaneet Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk, EKP:n pääjohtaja Draghi, euroryhmän puheenjohtaja Jeroen Dijsselbloem ja Euroopan parlamentin puhemies Martin Schulz. He suosittelivat euroalueen syventämistä ja euromaiden luopumista askel askeleelta suvereniteetista ja oman taloutensa linjaamisesta. Toisin sanoen enemmän valtaa EU:n toimielimille.

Tätä eivät useimmat euromaat toivo eivätkä näe sitä keinona euron vakiinnuttamiseksi. Ne haluavat ennemminkin vahvistaa oman talou­tensa johtamista eurooppalaisessa verkostossa tiukkojen yhteisten sääntöjen varassa.

Molemmat lähestymistavat hallitsevat varmasti Euroopan neuvottelujen esityslistoja lähivuosina.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva hollantilainen diplomaatti, joka asuu Kuopiossa.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Huawei-boikotti haastaa esineiden internetiä

KYSin hieno tarina ansaitsee lujaa tukea jatkossa

Sivuutetut suivaantuivat

Oppilaille palautettava oikeus numeroarvioon

Tervetuloa kansainväliset talentit

Epäasialliseen vaikuttamiseen osataan varautua

Kahdet tärkeät vaalit ajoittuivat liian lähekkäin

Mökkeily ei hiivu vaan muuttaa muotoaan

Lisää liiketoimintaosaamista

Tuleeko meistä ikinä aikuisia?

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.