Perusoikeuksien rajoja on joskus hyödyllistä mitata

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen määräys esitutkinnan aloittamisesta kansanedustaja Päivi Räsäsen (kd.) kirjasesta tuntuu oudolta. Räsäsen näkemykset homoseksuaalisuudesta perustuvat melko yleisiin ja perinteisiin tulkintoihin joistakin Raamatun kohdista. Samanlaisista tulkinnoista ei ole aikaisemmin aloitettu esitutkintaa, vaikka niitä on julkaistu runsaasti niin suullisesti kuin kirjallisestikin.

Ilmeisesti juuri tämän havaitsi myös poliisi, joka aikaisemmin päätti, että esitutkintaa Räsäsen kirjasesta ei aloiteta. Poliisin päätöksen perusteluista todettiin muun muassa, että ”mikäli esimerkiksi joidenkin Raamatussa esitettyjen näkemysten katsottaisiin sellaisenaan täyttävän kiihottamisrikoksen tunnusmerkistön, olisi myös Raamatun levittäminen tai saatavilla pitäminen lähtökohtaisesti kiihottamisrikoksena rangaistava”.

Valtakunnansyyttäjä toteaa omassa ratkaisussaan punninneensa sananvapautta, uskonnonvapautta ja syrjimättömyyttä koskevia perusoikeuksia kuitenkin toisin kuin poliisi. Hänen mukaansa on syytä epäillä, että Räsänen on kirjoituksessaan syyllistynyt kiihottamiseen kansanryhmää kohtaan halventamalla homoseksuaaleja näiden ihmisarvoa loukkaavalla tavalla.

Outoa Toiviaisen ratkaisussa on myös, että 15 vuotta sitten julkaistuun kirjoitukseen sovelletaan rikoslain pykälää, joka tuli voimaan vasta vuonna 2011 eli seitsemän vuotta kirjoituksen julkaisemisen jälkeen. Suomen perustuslaissa kuitenkin todetaan, että ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi.

Valtakunnansyyttäjä vetoaa siihen, että kirjanen on edelleen luettavissa Luther-säätiön sivuilta. Jos perustelu hyväksytään, astutaan laajalle ja upottavalle suolle. Esimerkiksi yleisön käytettävissä olevista digitaalisista sanoma- ja aikakauslehtien arkistoista saattaa löytyä kirjoituksia, jotka voivat olla nykyisten lakien vastaisia. Joutuvatko juridiseen vastuuseen silloin lehtiyhtiöt, koska kirjoittajilla ei ole oikeutta poistaa tekstejään arkistoista?

Pitäisikö jopa kirjastot perata? Kansallisarkiston dokumentteihin tuollaista laintulkintaa tuskin voi ulottaa. Vai voiko?

Ehkä on kuitenkin hyvä, että perusoikeuksien rajoja kuitenkin joskus punnitaan. Poliisin esitutkintapöytäkirja menee aikanaan syyttäjän pöydälle. Hän arvioi, onko asia vietävä oikeuteen saakka. Syyteharkinta kannattaa tehdä poikkeuksellisen huolellisesti. Kyse on juridisesti ja uskonnollisesti tärkeästä ennakkotapauksesta.

Uskonnonvapauden näkökulmasta on punnittava, mihin rajaan saakka omasta vakaumuksestaan voi käydä julkista keskustelua. Sananvapautta taas pidetään nykyisessä eurooppalaisessa oikeuskäytännössä laajana oikeutena. Euroopan ihmisoikeus-tuomioistuin on linjannut, että sananvapaus koskee myös sellaisia viestejä, jotka saattavat loukata tai järkyttää ”valtiota tai sen väestön osaa”.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Luottamus on kivijalka

Tullin ansiosta netistä tuli turvaton huumekauppiaille

Politiikassa on hyvä muistaa käytöstavat

Kotitöitten lumo

Suomen niemen pesänjakajat

Itsenäisyyspäivänä on hyvä ammentaa oppia historiasta

Hurskastelu ei kitke väkivaltaa kaukaloista

Suomi on yhä EU:n puheenjohtajamaa

Roskia ja hirsiä

Tyytyväisten oppilaiden osaaminen huolestuttaa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.