Perusopetus ei saa erotella

Kasvatus on tavoitteellista toimintaa ja koulukasvatuksen tavoitteet on pyritty asettamaan huomioiden yhteiskunnan tulevaisuuden. Opettajat ovat avainasemassa päättämässä toimenpiteistä ja menetelmistä, joiden avulla oppilaan kasvu- ja oppimisprosessit turvataan mahdollisimman hyvin.

Koulun rehtorin rooli on keskeinen. Hän voi vaikuttaa opettajayhteisön työmotivaatioon kohdentamalla oikein koulun omia resursseja ja rohkaisemalla kehittämistyöhön, mutta edelleen oma esimerkki on kaikkein tärkein yksittäinen tekijä opettajakunnan kannalta.

Vaikka yhteiskunta on muuttumassa, pitäisin edelleen tärkeänä, että kaikki koulun toimintaa koskevat ratkaisut harkittaisiin painottaen koulun perustehtävää eli oppimista ja oppilaan kokonaisvaltaista kasvua ja hyvinvointia.

Koulun tehtävänä on tukea myös lapsen psyykkistä hyvinvointia ja normaalia kasvua ja kehitystä. Tämä on noussut entistä tärkeämmäksi tavoitteeksi. Ainakaan rakenteellisilla ratkaisuilla oppilaita ei pitäisi asettaa eriarvoiseen asemaan, koska siihen liittyviä haitallisia pitkäaikaisvaikutuksia ei tunneta.

Se kuitenkin tiedetään, että mitä suuremmaksi luokkakoko kasvaa, sitä selkeämpi kielteinen vaikutus sillä on koulumenestykseen.

Luokan kokoa koskevat päätökset eivät saisi olla pelkästään lyhyen ajan selviytymisratkaisuja, koska niillä vaikutetaan lasten tulevaisuuteen. Suuressa luokassa heikkenee koulun mahdollisuus vahvistaa oppilaiden sosiaalista pääomaa ja tukea psyykkistä hyvinvointia.

Eri syistä saatetaan tehdä tämäntyyppisiä ratkaisuja, jotka asettavat opettajan näiden ratkaisujen seurausten hoitajaksi. Vaikka oppilaat ja heidän vanhempansa eivät halua aina kyseenalaistaakaan tämän tyyppisiä ratkaisuja, jotain kuitenkin kertoo se, että opettajien on osoitettu olevan psyykkisesti rasittuneita ja monet opettajat harkitsevat ammatinvaihtoa.

Erityisopetuksen tarve lisääntyy Opetuksessa erityistä tukea tarvitsevat oppilaat, joiden kasvun, kehityksen ja oppimisen edellytykset ovat heikentyneet vamman, sairauden tai toimintavajavuuden vuoksi. Lisäksi erityisen tuen piiriin kuuluvat oppilaat, jotka tarvitsevat psyykkistä tai sosiaalista tukea.

Erityisen tuen piiriin kuuluvat myös oppilaat, joilla on opetuksen ja oppilashuollon asiantuntijoiden sekä huoltajan mukaan kehityksessään oppimiseen liittyviä riskitekijöitä. Erityisopetus lisääntyy edelleen perusopetuksessa ja se näkyy integraationa eli erityisoppilaiden sijoittamisena tavallisille luokille.

Suomessa on myös sitouduttu kansainvälisillä sopimuksilla inkluusion eli kaikille yhteisen koulun edistämiseen. Mikäli luokassa on erityistukea tarvitseva oppilas, luokassa tulisi olla myös koulunkäyntiavustaja. Avustajat ovat luokissa kaikkia oppilaita - ei opettajia - varten.

Tämä kaikki on kannatettavaa ja koulun tulisi nähdä oppilaiden erilaisuus positiivisena haasteena ja kehittää toimintaansa sen mukaisesti. Kaikin tavoin tulisi huolehtia siitä, että opetuksellinen syrjäytyminen ei alkaisi jo alaluokilla. Tällainen riski on kuitenkin olemassa.

Perusturva opetukseenkin Perusopetusta antavissa kouluissa on yleensä kolmannelta vuosiluokalta lähtien mahdollisuus hakeutua kouluihin, jotka ovat profiloituneet opetuksessaan taito- ja taideaineisiin

Niiden oppilasvalinnoissa käytetään valintakoetta, jossa arvioidaan mahdollisuutta hyötyä profiloituneesta opetuksesta. Näin pitääkin tehdä, koska jokaisella oppilaalla on oltava yhtäläinen oikeus koulutukseen sekä mahdollisuus opiskella ja kehittää itseään edellytystensä mukaisesti.

Tätä kutsutaan myös opetuksen perusturvaksi. Kaikki muut eriarvoistavat ratkaisut ovat eettisesti kestämättömiä.

Koulun profiloituminen on yksi muoto koulun harjoittamaa valikointia. Valikointi ei kuitenkaan saa johtaa tilanteeseen, jossa erikoisluokat ovat erityisasemassa. Suomalaisessa yhteiskunnassa on paineita huomioida lahjakkuuksia jo alakoulusta alkaen, mutta onko tämä tervettä kehitystä? Toistaiseksi asiaa ei ole tutkittu.

Mikäli koulussa havaitaan, että kaikilla oppilailla ei ole mahdollisuutta hyödyntää yhtäläisesti omia mahdollisuuksiaan, asiaan on puututtava pikaisesti. Tätä edellyttää jo perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden arvopohja. Näin menetellen saatetaan ajaa myös normaalin kasvun ja kehityksen asiaa.

Kari Uusikylä on osuvasti todennut, että hyvä koulu on luotava joka ikisenä päivänä uudestaan. Se on arvokas tehtävä. Sivistynyt kansakunta huolehtii lapsiensa opillisesta hyvinvoinnista, mutta ei tee sitä tunne-elämän kehityksen kustannuksella.

Kirjoittaja on Kuopion kaupungin koulutuspalvelukeskuksessa työskentelevä filosofian tohtori ja luokanopettaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

EU-armeijaa pidetään hähmäisenä federalistien unelmana – Sotilaallinen yhteistyö on kuin tilkkutäkin ompelemista

Koulureppujen tarina

Tuomio puhdistaa ilmaa Puolustusvoimissa

Sateenkaariväen sanomaa ei voi enää vaientaa

Keski-ikäänliukuja

Isoja riskejä Iranin jaUSA:n uhittelussa

Kuopion seutu avautuu ruokamatkailulle

Ilmasto pysyy mielessä – Kunnatkaan eivät seuraa toimettomina sivusta

Grilli ei kuulu joukkoon

Eropiikki aina, kun Räsänen puhuu kirkosta

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.