Pettuleipäpolskaa mollissa

Sanoilla sinällään ei näytä olevan enää nykymaailmassa mitään väliä, vaan merkitys tulee siitä, miten ne lausutaan.

Meillä saavat jo pienet tytöt ja pojat haistatella v-alkuisella, toisen sukupuolen peitettyjä sukupuolielimiä kuvaavalla sanalla ketä tahansa, missä tahansa ja milloin tahansa, ja kaikki pitävät sitä normaalina.

Mutta menepä aikuinen mies nimittelemään nuorta tai aikuista naista tytöksi tai tyttöseksi, niin se on jo suurempi rikos kuin kuolemansynti. Seitsemän vanhojen Suomi-filmien hengessä kasvatettua maalaiskansanedustajaa riippuu löyhässä hirressä ellei peräti todellisessa ristinpuussa, kun maan valtalehti Helsingin Sanomat on paljastanut millaisia törkimyksiä he ovat naisseurassa - ja vielä omassa talossaan Arkadianmäellä.

Olenko minä veljeni vartija, kysytään meiltä hyviltä luterilaisilta jo Raamatun ensimmäisillä sivuilla. Hyvin aikomuksin ja puhtain otsin olemme matkalla kohti orwellilaista ilmiantoyhteiskuntaa, jossa jokaisen jokaista askelta tarkkaillaan kaiken aikaa.

Jo kauan sitten vaadittiin ensimmäisen kerran, että kaikkien rattijuoppojen kuvat pitäisi painaa lehtiin julkisena häpeärangaistuksena. Muuan lehti sitä taisi yrittääkin Imatran suunnalla, mutta yhteiskunta tuli väliin ja pani topin toverituomioistuimen työskentelylle.

Samankaltaisia häpeärangaistuksia on vaadittu myös viime vuosien pedofiilipaljastusten yhteydessä. Tästäkin sanomalehdet ovat päättäväisesti kieltäytyneet. Tuskin koskaan ne painavat edes syyllisen nimeä lehteen, vaikka pedofiilin rikos on rikollisten itsensäkin mielestä rikoksista iljettävin.

Seitsemän kansanedustajaa on kuitenkin saanut nyt kuvansa komeasti maan päälehteen, eikä siinä ole tarvittu muuta kuin lyhyt, mutta väärin suunnattu katse ja muutama varomaton tuhma sana. Oikeus on kaikkein vähiten kohtuus eduskunnassa, vaikka siellä viime kädessä päätetäänkin maan laeista.

Kuopion kaupunginkirjaston musiikkiosastolla on paksu pellavakantinen nuottikirja, joka pitää sisällään 1502 kansansävelmää Ruotsin Taalainmaalta.

Noitten alun toistasataa vuotta sitten tallennettujen sävelten joukossa on myös sävelmä, jonka nimeksi on pantu Barkbrödslåten, Pettuleipäpolska. Mollivoittoisen, kauniin melodian alla kerrotaan pieni tarina, joka liittyy Taalainmaan savolaisjuuristen metsäsuomalaisten elämään.

Ruotsalainen kuunteli metsäsuomalaisen soittoa ja loihe lausumaan: - Miksi te soitatte aina noin surullisia säveliä...?

- Voisihan sitä soittaa iloisempaakin, jos ei olisi aina nälkä, pelimanni vastasi.

Tarina tuli mieleen, kun luin iisalmelaisen maakuntapoliitikon Markku Eestilän terveisiä lauantain Lukijan Sanomista.

En ivaa tai syytä Helsinkiä siksi, että se on pääkaupunki, vaan paheksun vain sitä, että se käyttäytyy kohtuuttomasti ja sivistymättömästi muuta maata kohtaan.

Vanhat laulut voidaan vaihtaa uusiin heti, kun valtakuntaa aletaan kehittää tasapuolisesti, ketään unohtamatta. Vielä ei ole Savon väkiluku kääntynyt nousuun, vielä ei kohtele verotus yhtäläisesti kaikkia Suomen kuntien asukkaita, vielä ei ole jokaiselle tarjolla työtä ja toimeentuloa kotiseudullaan. Suomessa on lopetettu pelkkä kehitysaluepolitiikka, ei kehitysalueita.

Ei saa olla pienille paha! Siinä hengessä kasvatettiin vielä minun sukupolveni, ja valitettavasti otimme tuon opin tosissamme. Toivottavasti pysyn siinä uskossa myös hamaan dementiaan saakka.

Mutta ei niin synkkää, etteikö aina myös jotain iloista ja orithenkistä.

Uusimmassa Kuntalehdessä oli julkaistu tilastollinen selvitys eri maakuntien viime vuosien kehityksestä. Uusimaa, Pirkanmaa ja muut eteläisen Suomen maakunnat keikkuivat tilastojen keulilla, itäsuomalaiset pitivät vankasti perää - vihoviimeisinä ankkurinpitäjinä pohjoiskarjalaiset.

Pohjois-Savo oli Itä-Suomen maakuntien ykkönen ja on jo ihan Keski-Suomen kannassa. Mieltäylentävin oli ehdottomasti tilastonikkarin toteamus, että Pohjois-Savo on aluekehityksessä Ylä-Suomen toinen heti Oulun seudun, Pohjois-Pohjanmaan, jälkeen.

Tässä on oltu milloin itäsuomalaisia, milloin välisuomalaisia, ja nyt ensi kertaa yläsuomalaisia. Itä-Suomen ykkönen ja koko Ylä-Suomen kakkonen: sopivassa seurassa me pohjoissavolaiset olemme ihan kelpo väkeä. Jos ei muuten, niin tilastollisesti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Elävä kaupunki on epäselvä

Vanhemmuuden taikaa

Karjalan myyntiin olisi ollut paha tarttua

Vesilaitoksia pitää kannustaa korjauksiin

Läheltä ja vieläpä maukasta

Zelenskyn voitto avaa uusia näköaloja

On aika puhua kasvien geenieditoinnista

Euroopan unioni ei ole jäsenvaltioilleen tavaratalo

Olemme tähtipölyä, lensimme Kuuhun

Mätäkuun juttuja

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.