Pettynyt Halonen haukkuu väärää puuta

Suomen ja sen itäisen naapurin hyvien suhteiden henkilökohtaisena takuumiehenä on toisen maailmansodan jälkeen ollut aina kulloinenkin tasavallan presidentti. Ketjun aloitti J.K. Paasikivi ja sitä jatkoi hänen jälkeensä neljännesvuosisadan ajan Urho Kekkonen. Paasikiven-Kekkosen linjasta kasvoi Suomen ulkopolitiikan joustava doktriini, jonka nimiin virallinen tasavalta vannoi.

Kekkosen jälkeen presidentiksi valittu Mauno Koivisto vakuutti ensitöikseen, että hän ei tätä perintöä tärvele. Koivisto on sanojensa mittainen mies. Hänen toimikausiensa ajan Suomi jatkoi politiikkaa, joka otti huomioon Neuvostoliiton intressit, mutta joka käytti nopeasti omaksi hyödykseen tilanteet, joissa siima löystyi.

Koivisto tunsi henkilökohtaisesti hyvin Neuvostoliiton viimeisen johtajan Mihail Gorbatshovin. Henkilökohtaisia hyviä suhteitaan on osannut käyttää Suomen ja myöhemmin EU:n hyväksi myös presidentti Tarja Halonen. Hän tutustui Venäjän silloiseen pääministeriin Vladimir Putiniin jo ulkoministerinä vuonna 1999. Läheinen kanssakäyminen jatkui, kun molemmista tuli seuraavana vuonna maidensa presidenttejä.

Halonen kertoo omasta Venäjän-politiikastaan ja suhteestaan Putiniin Suomen Kuvalehdessä. Hän luonnehtii suhdettaan Putiniin ystävyydeksi. Presidentti antaa ymmärtää, että Putin kuuntelija joskus jopa noudatti hänen ohjeitaan. Luottamukselliset suhteet Halosella on myös Putinin seuraajaan, presidentti Dmitri Medvedeviin.

Ei kannata epäillä, kun Halonen sanoo olleensa hyödyksi sekä EU:lle. Nyt näin ei enää presidentin mielestä ole, koska "Suomi ei halua, että käyn EU:ssa". Halosen mukaan oli suuri tappio, että presidentti ei enää osallistu EU:n huippukokouksiin. Hän syyttää mediaa, jonka painostuksesta muutos entisen menoon tuli.

Tässä presidentti haukkuu väärää puuta. Medialla ei ensiksikään ole vain yhtä mielipidettä tai käsitystä, joten media ei yhtenä klönttinä voi painostaa ketään, kaikkein vähiten Suomen kansaa. Mahdollista silti on - vaikkakaan asiaa ei ole tutkittu - että enemmistö sanomalehtien pääkirjoituksista asettui lautaskiistassa hallituksen kannalle. Samoin teki ylivoimainen enemmistö suomalaisista valtiosääntötutkijoista.

Hallituksen kanta taas perustuu Suomen nykyiseen perustuslakiin, sitä edeltäneeseen hallitusmuotoon ja eduskunnan perustuslakivaliokunnan kannanottoihin. Myös presidentti Koivisto tulkitsi vanhaa hallitusmuotoa niin, että Suomen edustaja EU:n huippukokouksessa on pääministeri.

Koiviston seuraaja Martti Ahtisaari ja silloinen pääministeri Paavo Lipponen sopivat kuitenkin vuonna 1995, että myös presidentti voi halutessaan osallistua kokouksiin. Tämä välipuhe tohdittiin murtaa vasta, kun EU:n sorvaama Lissabonin sopimus tuli voimaan joulukuussa 2009.

Suomen perustuslakia ollaan muuttamassa, mutta muutosten jälkeenkin presidentillä säilyy valtaa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Mikään ei estä Halosta ja hänen seuraajiaan käyttämästä omia suhteitaan Venäjän johtajiin Suomen hyväksi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Keski-ikäänliukuja

Isoja riskejä Iranin jaUSA:n uhittelussa

Kuopion seutu avautuu ruokamatkailulle

Ilmasto pysyy mielessä – Kunnatkaan eivät seuraa toimettomina sivusta

Grilli ei kuulu joukkoon

Eropiikki aina, kun Räsänen puhuu kirkosta

Yliopistojen todistusvalinta johtaa uusiin ongelmiin

Kannattaako metsien jatkuva kasvatus?

Väki keskittyy Kuopiossakin

Uusi nelivuotiskausi alkamassa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.