Pidemmällä aikavälillä

Suomessa oli melkoinen poliittinen kalabaliikki suuren laman syventyessä syksyllä 1991. Talouden syöksy tuotti sivutuotteinaan leikkauslistoja. Suomen työnantajain keskusliitto (STK) julkaisi 29.8.1991 sen aikaisen Suomen oloissa aivan poikkeuksellisen leikkauslistan: siinä olivat ehdotukset 5 prosentin palkanalennuksista, 50 tunnin vuosityöajan pidentämisestä, työttömyysturvan rahoituksen uudistuksesta ja sosiaaliturvan indeksikorotuksista luopumisesta.

Suomalaiset aistivat romahduksen merkkejä: yleinen näkemys oli, että kansainvälinen kapitalisti oli ottamassa yksipuolisesti vallan ja hyvinvointivaltio oli tuhon tiellä – mikä joidenkin mukaan oli oikein hyvä ajatus.

Tuossa monella tavalla kaoottisessa tilanteessa järjen ääntä piti yllä professori Hannu Uusitalo, Stakesin ylijohtaja, josta tuli sittemmin Eläketurvakeskuksen johtaja. Kirjoituksessaan vuonna 1992 hän korosti, että hyvinvointivaltion muutosta on katsottava pidemmällä aikavälillä välittömän rahoituskriisin ylitse, ja suhteutti muutokset sosiaalipolitiikan isoon kuvaan.

Se oli viisaasti sanottu ja empiirisesti oikein: Uusitalo ja Matti Heikkilä -vainaa toimittivat vuonna 1997 teoksen nimeltään Leikkausten hinta, joka osoitti leikkausten olleen loppujen lopuksi varsin maltillisia.

Lamalle jäi pitkä varjo ja verotuksen uudelleenjakovaikutukset heikkenivät, mutta elinkeinoelämä ja hyvinvointivaltio selvisivät talouden kriisin ylitse. Yhteiskunta kesti talouden syöksyn. Uusi talouden ja hyvinvointivaltion kasvukausi alkoi 1990-luvun jälkipuolella ja ulottui 2000-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle.

Monella tapaa tilanne on nyt samankaltainen. Historia toistaa itseään. Palkkoihin haetaan alennusta, hallitus on halunnut pidentää työaikaa sadalla tunnilla ja indeksit on jäädytetty. Työttömyysturvaa leikataan ja uudistetaan. Julkista taloutta vakautetaan palveluja leikkaamalla.

Monet sosiaalipoliittisetkin mittarit alkavat näyttää samalta kuin 1990-luvun alussa. Kotitalouksien velkaantuminen on ylittänyt kipurajan. Pitkäaikaistyöttömyyden kehityksessä on myös samanlaisuutta, joskaan lukusarjat eivät ole ihan vertailukelpoisia vuoden 2006 työttömyysturvauudistuksen ja työttömyyseläkkeen poistamisen myötä. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan päivien täyttyessä 2016–2017 toimeentulotukimenot kasvavat voimakkaasti.

Monilla tahoilla miljardileikkauksista on järkytytty. Kukaan ei kiistä leikkausten dramaattisuutta ja tarpeellisuuttakaan. Hallituspohjasta riippumatta kaikki hallitukset olisivat leikanneet, joskin jossakin määrin erilaisin painotuksin. Nyt ei puututtu palkkatulojen muuttamiseen pääomatuloiksi, tuloverotukseen eikä isotuloisia poikkeuksellisen voimakkaasti suosivaan kotitalousvähennykseen. Pääpiirteissään lopputulema olisi kuitenkin ollut sama hallituspohjasta riippumatta.

Epäselvyyttä sen sijaan on, merkitsevätkö julkisen talouden menoleikkaukset tuntemamme hyvinvointivaltion loppua. Vastausta tähän on syytä hakea Uusitalon esiin nostamasta pidemmästä aikavälistä.

Sosiaalimenoihin käytettiin 2014 noin 65–66 miljardia euroa. Sosiaalimenot kasvavat tällä vaalikaudella. Nimenomaisesti sosiaalipolitiikkaan kohdennetut leikkaukset leikkaavat sosiaalimenojen kasvua, sillä sosiaalimenojen perusura edelleen nousee väestön ikääntymisen takia. Menojen leikkauksista huolimatta sosiaalimenoihin käytetään vielä merkittävästi yhteiskunnan varoja. Leik­kausten jälkeen ero aikaisempaan on siinä, että pienempi osa rahoitetaan velalla.

Nyt sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmälle ollaan tekemässä sama, mitä eläkejärjestelmälle tehtiin vuonna 2014 päätetyssä uudistuksessa. Siinä menot ja tulot sovitettiin yhteen kestävällä tavalla. Voidaan vääntää kättä, olisiko sopeuttamisessa tullut painottaa enemmän tulojen lisäämistä kuin menojen kasvun hidastamista. Kansainväliset ja kansalliset arvioijat ovat pitäneet uudistusta varsin onnistuneena. Se mahdollistaa sopeutumisen ja taloudellisen kestävyyden.

Samalla tavalla nyt pyritään tekemään sosiaali- ja terveyspalveluille sekä vähäisemmässä määrin ansio­sidonnaiselle työttömyysturvalle. Leikkaukset ovat kipeitä ja monella tapaa ilkeitä. Ne kuitenkin ovat pitkälti perusteltavissa, jos niillä voidaan taata järjestelmän pitkän aikavälin sopeutumiskyky ja taloudellinen kestävyys. Se jää nähtäväksi.

Uusitalo kiinnitti vuonna 1992 huomiota myös Euroopan unionin tulevaan jäsenyyteen. Nyt 20 vuoden EU-jäsenyyden myötä ei enää voida arvioida erityisiä EU-vaikutuksia. Suomi on osa EU:ta ja EU on osa Suomea. On selvää, että Suomen sekä talouden että hyvinvointivaltion tulevaisuus kytkeytyy EU:n tulevaisuuteen. Tältä osin on myönteistä havaita kasvun lähteneen nousuun unionin ytimissä.

Kaikkineen Sipilän hallituksen tekemisissä leikkauksissa ei lähtökohtaisesti ole kysymys hyvinvointivaltion alasajosta, vaan uudistamisesta. Toki uudistusten toimeenpanossa voidaan epäonnistua, jolloin hyvinvointivaltion pohja vuotaa viimesijaisen turvan lävitse leipäjonoihin ja diakoniaan.

Suurimmat ongelmat liittyvät niihin pitkäaikaistyöttömiin, jotka eivät pääse työn, koulutuksen ja kuntoutuksen piiriin. Hallitus ei tarjoa heille mitään olennaisesti uutta. Tältä osin yhteiskunnan kestävyys on koetteilla.

Epäonnistuminen ei ole ennalta määrättyä. Jos selkeitä ongelmia havaitaan, järkeä käyttävä korkean luottamuksen hallitus voi korjata suuntaansa. Parhaassa mahdollisessa maailmassa nyt tehtävät leikkaukset voidaan myöhemmin tulkita talouden ja hyvinvointivaltion uuden kasvukauden alkupisteenä. Ehkä nyt tehtäviä uudistuksia voidaan arvioida 2020-luvun lopulla myönteisemmin kuin miltä nyt näyttää mahdolliselta.

Kirjoittaja on hyvinvointisosiologian professori Itä-Suomen yliopistossa.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Voihan Vilkku sentään

Kauppasota voi laajeta talouskriisiksi vahingossa

Fiksut ruokakaupat auttavat asiakasta

Perusteita olisi pienentää Finnpulpia

Viisigee shakkinappulana

Viisuboikotti on lähellä antisemitismiä

Työstä palautumiseen tarvitaan myös lepopäiviä

Keskusta käynnisti hallituksen synnytystuskat

Kreikka on hyvä maa

Kirkkopäivillä pohditaan sananvapautta

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.