Pitkän taantuman jälkeen Suomi ei palaa entiselleen

Vuodesta 2008 jatkunut talouden matalasuhdanne on pisimpiä, mitä itsenäisessä Suomessa on koettu rauhan aikoina. Raamatullinen sanonta seitsemästä lihavasta ja laihasta vuodesta on toteutumassa nyt täysimääräisenä jälkimmäiseltä osalta ja ilman, että lihavien vuosien paluusta olisi havaittavissa mitään isompia merkkejä.

Päinvastoin on odotettavissa, että laihojen vuosien aikana kansantalouden perusta on murentunut niin, ettei Suomi ennätä ensimmäisten joukossa mukaan, jos ja kun kansainvälinen talous alkaa pyöriä taas täysillä kierroksilla. Perinteisestä perusteollisuudesta on kadonnut niin paljon tehtaita ja työväkeä, ettei esimerkiksi kemiallisen metsäteollisuuden vienti palaudu koskaan entisiin parhaisiin lukemiinsa.

Viime vuosikymmenten kansallisen ylpeyden, Nokian, alamäki ja matkapuhelinten myynti yhdysvaltalaiselle Microsoftille tietää sitä, että uuden teknologian aloillakin suomalaiset ovat palanneet sivustakatsojiksi.

Nopeimmin maailmantalouden yleisestä virkoamisesta hyötyisi suomalainen kaivosteollisuus, kun metallien hinnat kimmahtaisivat taas kysynnän kasvaessa korkeuksiin. Kaivosteollisuudessa on kuitenkin kansallisesta näkökulmasta yksi paha ongelma: omistus on siirtynyt pääosin ulkomaille. Kotimainen Talvivaaran jättikaivos on sellaisessa ahdingossa, ettei kenenkään kannata rakentaa tuulentupia sen varaan.

Taantuman aikana olisi ollut periaatteessa otollinen hetki uudistaa suomalaista tuotantoelämää ja niitä vientituotteita, joiden myynnistä kansakunta elää. Vapaassa markkinataloudessa valtiovalta on tyytynyt tilaamaan sinällään hyviä ja tarpeellisia strategisia ohjelmia asiantuntijoilta. Mitään tuotannollista vastuuta se ei ole halunnut enää ottaa tässä maailmanajassa.

Yksityisten yritysten olisi edullista investoida nimenomaan taantuman oloissa tulevaisuuteen, kun rakentamis- ja muut kustannukset ovat pohjilla. Kotimaisten yritysten investointihalut ovat olleet syystä tai toisesta huomattavan vähäiset. Tuotannon lisäämisen ja liikevaihdon kasvattamisen sijasta tuottoja on haettu karsimalla kustannuksia ja sulkemalla huonommin kannattavia tehtaita. Myös ulkomaiset investoinnit Suomeen ovat jääneet varsin vähäisiksi.

Nousukausi ei synny hurskaista toiveista, vaan todellisista teoista. Kaikenlaiset Suomi nousuun -kampanjat muuttuvat uskottaviksi vasta sen jälkeen, kun isojen yritysten johtajat ja omistajat keskittyvät omien voittojensa turvaamisen sijasta sijoittamaan tulevaisuuteen.

Henkisesti pitkä taantuma on tehnyt Suomesta kyräilijöiden yhteiskunnan. Iloisen tekemisen meiningin tilalle on tullut kansallista ahdasmielisyyttä ja vierasvastaisuutta. Isot tuloerot taas lisäävät kuilua rikkaiden ja köyhien välillä. Suuri keskiluokka, yhteisten laskujen todellinen maksaja, tuntee olonsa yhä tukalammaksi, kun velkainen valtio kiristää kaiken aikaa verotusta. Harvalle tulee enää mieleen, että on lottovoitto syntyä Suomessa.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Voihan Vilkku sentään

Kauppasota voi laajeta talouskriisiksi vahingossa

Fiksut ruokakaupat auttavat asiakasta

Perusteita olisi pienentää Finnpulpia

Viisigee shakkinappulana

Työstä palautumiseen tarvitaan myös lepopäiviä

Viisuboikotti on lähellä antisemitismiä

Keskusta käynnisti hallituksen synnytystuskat

Kreikka on hyvä maa

Kirkkopäivillä pohditaan sananvapautta

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.