Pohjois-Savo – paalupaikka vai takamaa?

Kuopion kauppaporvarit torjuivat sodan jälkeen elektroniikkateollisuuden tulon Kuopioon, jotta naisten palkat tekstiiliteollisuudessa eivät olisi karanneet liian suuriksi. Teknologiateollisuutta meni Äänekosken kautta Ouluun, josta tuli Suomen piilaakso ja kohta huomattava yliopistokaupunki.

Paavo Lipponen suositteli pääministerikautenaan nauhakaupunkia, jossa Suonenjoki, Kuopio, Siilinjärvi ja Nilsiä yhdistetään yhdeksi kasvavaksi 130 000 asukkaan kunnaksi, joka säteilee elinvoimaa muuhunkin maakuntaan. Vähäisemmät liitokset ovatkin näpertelyä.

Oululaiset näyttävät jälleen esimerkkiä. Oulu, Oulunsalo, Haukipudas, Yli-Ii ja Kiiminki yhdistyvät vuoden 2013 alusta yli 180 000:n asukkaan kaupungiksi.

Jonain päivänä välttämättömät liitokset on tehtävä Itä-Suomessakin. Sitä odotellessa kunnallisen itsehallinnon demokraattiseksi tarkoitettu malli on ehtinyt osoittaa pahimman heikkoutensa - ahtaasti ajattelevan luottamushenkilön.

Jalka jarrulla

Nilsiässä paikallinen taantumus on lyhyessä ajassa tuhrinut alueen kaksi vahvinta mielikuvaa, Tahkovuoren ja Paavo Ruotsalaisen. Tahkovuoren korotusta käsiteltäessä valtuuston niukan enemmistön viesti sijoittajille ja yrittäjille oli masentava: älkää suuria suunnitelko, meille riittää pieni piperrys.

Oopperan ammattilaisille, jotka vuosikaudet tuottivat vapaaehtoisesti Viimeisiä kiusauksia , näytettiin samaa keskisormea: Nilsiää ei korkeakulttuurin tukeminen kiinnosta, kesäteatteri pyörii omin voimin.

Tahkovuorella ruvettiin lomakeskusta rakentamaan viisaasti, kaupunkimaisen tiiviisti, jotta ympärillä oleva luonto säästyy. Tulevaisuus ei kuitenkaan ole valoisa. Tynkänä Tahkovuori on vaarassa näivettyä niin kuin Puijon alue Kuopiossa. Korotus johonkin mittaan jossakin aikataulussa on välttämätön, sillä saman kokoisia nyppylöitä samantasoisilla palveluilla on muuallakin.

Matkailu ja luonnonsuojelu eivät ole toistensa vastakohtia. Jos harva asutus ja puhdas luonto olisivat kysyttyä, erämaamme vilisisivät varakkaita turisteja. Näin ei ole asian laita. Suomalainen vetoaa - aivan oikein - jokamiehen-oikeuteen ja maksaa luontoelämyksestä vain bensarahat.

Maksukykyinen ulkomaalainen haluaa erämaassakin viiden tähden kohtelun, lämmintä vettä, toimivan käymälän, vuoteen ilman itikoita, keittiömestarin valmistamat herkut ja vuosikertaviinit. Tämä onnistuu maailman tarkimmin vartioiduissa luonnonpuistoissa Afrikassa.

Menestys ei missään jatku vanhalta pohjalta ilman panostuksia tulevaisuuteen. Aina tarvitaan niitä, jotka suunnittelevat suuria ja yrittävät omilla rahoillaan. Ilman Erkki Pentin ja Heikki Vienolan kaltaisia muualta tulleita riskin ottajia Tahkovuori olisi kokenut kätkytkuoleman.

Huutavin pula on eteenpäin katsovista luottamusmiehistä. Ei auta vaikka virkamieskunta olisi ennakkoluulotonta. Kunnanvaltuustoissa on liikaa ekopartaisia, joilla itsellään ei ole taloudellisia riskejä. Yhteiseen talouteen hölmöt päätökset vaikuttavat kohtalokkaasti.

Esimerkillinen Kuopio

Kuopiossa on tehty monia kasvuun ja tulevaisuuteen suuntautuneita myönteisiä päätöksiä. Yliopisto kasvaa ja kukoistaa. Edistyksellisellä elinkeinopolitiikalla kaupunki pitää Honeywellin, Bellan, Junttanin, Itellan ja Ikean kaltaiset yritykset alueellaan.

Kuopio Tanssii ja Soi on ollut kunnianhimoinen ja muista erottuva jatkuva panostus kulttuuriin. Menestyvät palloilun seurajoukkueet ovat kaupunkilaisten viihtyvyyden kannalta tärkeitä, siksi lajeihin kannattaa sijoittaa myös yhteistä rahaa.

Kuopiossa on myös hienolla tavalla ymmärretty tulla ihmistä vastaan heidän asumista koskevissa toiveissaan. Tilanne on ylellinen, voidaan asua tiiviisti järviluonnon keskellä. Saaristokaupunki on tämän ajattelun kirkas helmi. Kuinka kiivaasti sitäkin luottamusmieshallinnossa vastustettiin!

Kuntarajat ja kaavamaiset rakennusmääräykset kahlitsevat mielikuvitusta ja kasvattavat kustannuksia. Kuntien, jotka valittavat nuorten maaltapakoa tai toivovat seudulle paluumuuttajia, tulisi päättäväisesti uudistaa myös maankäyttöä koskeva ajattelu.

Kaavoituksen tulee ottaa huomioon sekä asukkaiden että elinkeinojen tarpeet. Ne eivät ole keskenään ristiriidassa. Virkamiehen ei pidä tulkita pykäliä talebaanien tavoin. Rakennus rantaviivan läheisyydessä on harvoin maisemarikos. Suomessa on rantaviivaa yllin kyllin.

Jätehuollon määräyksistä ei tule tinkiä, mutta muuten tarvitaan väljyyttä. Koko Itä-Suomi voisi näyttää esimerkkiä tulkitsemalla määräyksiä yrittävän ihmisen suuntaan. Maankäyttö on haaste maalaisjärjelle.

Itä ja länsi

Professori Olli-Pekka Ryynänen Itä-Suomen yliopistosta palautti mieleen kiusallisen tosiasian (SS 20.7.2010), että Suomessa asuu itse asiassa kaksi kansaa. Pähkinäsaaren rauhan raja jakaa maan väestön niihin, jotka leikkaavat ruohon ja niihin, jotka eivät sitä tee.

Suorasukainen yleistys saa tukea Tekniikka ja talous -lehden tutkimuksista vuosilta 1998 ja 2004. Kuudenkymmenen suurimman suomalaisen yrityksen johtajat ovat paria poikkeusta lukuun ottamatta tulleet Länsi-Suomesta. Idässä syntyneet menestyvät hyvin politiikassa, diplomatiassa, journalismissa ja muissa luovuutta vaativissa ammateissa, mutta länsisuomalaiset pitävät valtakunnan pyörät pyörimässä.

Rannikolta on aina oltu yhteydessä läntiseen maailmaan. Pohjalaiset matkustivat suuren muuttoliikkeen aikaan Amerikkaan asti, savolaisten Amerikka löytyi Kymenlaaksosta. Idässä vaikutteet ovat tulleet slaavilaisesta yksinvaltaisesta hallinnosta ja suljetusta bysanttilaisesta kulttuuripiiristä.

Venäjän Haluatko miljonääriksi? -ohjelman juontaja kertoi, että Moskovassa ei studioyleisöltä kannata apua odottaa. Yleisö vastaa tahallaan väärin, sillä se ei halua, että joko muu rikastuu.

Länsi-Suomessa kateus näyttää toimivan niin, että menestyjän naapuri haluaa meille kans . Idässä riittää, kun saadaan naapurilta pois . Yhteinen kurjuus on helpompi kestää kuin toisen menestys.

Itä-Suomessa ollaan leimallisesti hallintoalamaisia. Kruunulta ja suurilta yhtiöiltä odotetaan työtä ja turvallisuutta. Työpaikat ovatkin tyypillisesti ylhäältä annettuja, julkishallintoa, kouluja, varuskuntia, kaivostoimintaa, puunjalostusta ja maidonjalostusta.

Pohjois-Pohjanmaalla kilpaillaan parhaillaan siitä, mikä kunta saa alueelleen uuden ydinvoimalan. Lännessä oma apu on aina ollut paras apu ja siksi siellä vaikeinakin aikoina kukoistaa pieni ja keskisuuri yritystoiminta. Siellä mennään sosiaalitoimistoon kaulukset pystyssä, mieluusti ei ollenkaan.

Maanpuolustuskorkeakoulun professori Aki-Mauri Huhtinen muistutti mieliin (HS 4.6.2010), että suomalaisuuteen on aina haettu oppia ja vaikutteita ulkoa, kalakukkokin tuotiin Saksasta. Mutta nyt ideat eivät riitä, on tuotava väkeä tai kohta meillä on viisi miljoonaa vanhenevaa ihmistä käpertymässä kokoon rantaviivalle.

Pähkinäsaaren rauhan rajan tällä puolen halutaan mieluusti kaikenlaista tukea, aluetukea ja EU -tukea, mutta samalla torjutaan kernaasti vieraat ihmiset, uudet ideat ja aloitteet. EU:n vastustus on tunnetusti suurinta Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Kirjoittaja on kirjailija ja entinen europarlamentaarikko. Teksti perustuu 14.8. Pohjois-Savon valtuuskunnalle pidettyyn esitelmään Kalakukko ja Puijo, mitä muuta?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.