Poisjäänti oli syvä pettymys Suomelle

Suomen kova yritys Yhdistyneitten kansakuntien turvallisuusneuvoston jäseneksi päättyi syvään pettymykseen torstai-iltana, kun pieni Luxemburg voitti selkein numeroin pohjoisen Suomen ratkaisevassa toisessa ratkaisevassa äänestyksessä New Yorkissa. Jo vaalin ensimmäisellä kierroksella Suomi oli joutunut tunnustamaan Australian paremmakseen.

Toisen kierroksen äänestystulos – 131 ääntä Luxemburgille, 62 ääntä Suomelle – ei jättänyt mitään jossittelun varaa. Ulkoministeri Erkki Tuomioja kiitteli äänestysten jälkeen suomalaisdiplomaattien vuosia jatkunutta kampanjointia, mutta ministerin myönteishenkiset sanat eivät peitä sitä tosiasiaa, että peli hävittiin. Presidentti Sauli Niinistö, joka oli itsekin lobbaamassa YK:n yleiskokouksessa Suomen jäsenyyttä, tunnusti rehellisesti pettymyksensä jo heti ensimmäisen, Australialle hävityn kierroksen jälkeen.

Jääminen turvallisuusneuvoston ulkopuolille johtaa Suomessa väistämättä syvälliseen itsetutkiskeluun. Kansakunnan annettiin etukäteen ymmärtää, että mahdollisuudet länsimaitten edustajaksi olisivat hyvät ja että Suomella on maailmalla paljon ystäviä.

Ystäviä saattoi ollakin, mutta jätettiinkö huomiotta, että maailmassa oli myös monta YK-maata, joille Suomen asia ei ole päällimmäinen tässä maailmanajassa. Torstainen äänestystappio ei ollut ensimmäinen ikävä yllätys, jonka Suomi on kokenut YK:ssa. 1970-luvulta muistetaan hyvin, miten ahkera kampanjointi Max Jakobsonin pääsihteeriyden puolesta päättyi katkeraan pettymykseen kalkkiviikoilla.

Jälkikäteen on käynyt ilmi, että Jakobsonin valinta kariutui viime kädessä hyvän naapurin Neuvostoliiton kielteiseen kantaan.

Vuosikymmenten saatossa suomalaisille on syntynyt tai synnytetty mielikuva, että olemme tavallista parempia YK-kansalaisia. Julkisuudessa on iloittu, miten varsin vähäisestä väkimäärästä huolimatta olemme ”rauhanturvaamisen suurvalta”. Loistokkaan YK-uran tehnyt Martti Ahtisaari palkittiin hyvistä töistään jopa Nobelin rauhanpalkinnolla.

2000-luvun presidenteistä Tarja Halonen leimautui kahdentoista virkavuotensa aikana nimenomaan YK:n puolestapuhujaksi ja on jatkanut sillä linjalla myös virkakautensa jälkeen. Vaikka Sauli Niinistö poikkeaa poliittisilta lähtökohdiltaan hyvin paljon edeltäjästään, myös hän on jatkanut selkeästi tutuilla linjoilla suhteessa YK:hon.

Äänestystulokselle ei ole enää mitään tehtävissä, se on mitä on. Kampanjoinnin sijasta siirrytään nyt jossitteluun. Olisiko Suomella ollut enemmän ystäviä Euroopassa, jos se ei olisi heittäytynyt hankalaksi eurokriisissä? Mikä oli Venäjän kanta Suomen jäsenyyteen? Tässä päällimmäisiä kysymyksiä.

Mutta ei niin huonoa, ettei myös jotain hyvää. Turvallisuusneuvoston jäsenenä Suomi olisi joutunut ottamaan jatkuvasti kantaa maailmanpolitiikan kriiseihin ja asettumaan milloin ketäkin suurvaltaa vastaan tai milloin kenenkin puolesta. Nyt säästyy monelta vaivalta, kun ei ole pakko valita puoltaan aina ja kaikessa.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Viisigee shakkinappulana

Työstä palautumiseen tarvitaan myös lepopäiviä

Viisuboikotti on lähellä antisemitismiä

Keskusta käynnisti hallituksen synnytystuskat

Kreikka on hyvä maa

Kirkkopäivillä pohditaan sananvapautta

Keskustan kääntymys

Puheisiin Itäradasta on syytä tarttua hanakasti

Nolla ei ole merkitsevä numero

Sitran ilmastopuheista puuttuu pohdinta ja realismi

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.