Poliisin resurssipula on kaikkien muiden murhe

Poliisin tilastojen mukaan Itä-Suomessa jäi viime vuonna tutkimatta 40 prosenttia kaikista tapauksista, joista tehtiin rikosilmoitus. Hälytystehtävistä hoidettiin paikalla käymättä 15 prosenttia (Savon Sanomat 6.2.). Itä-Suomen poliisilaitoksen poliisipäällikön Taisto Huokon mukaan käytännöt eivät ole tämän tai viime vuoden asia. Kun kyse ei ole kiireellisistä hälytyksestä, asioiden hoito puhelimella on järkevääkin.

Tilastot antavat suuntaa siitä, paljonko pienemmistä rikoksista jää katveeseen, selvittämättä ja rankaisematta. Todellisuus syrjäkylillä on todennäköisesti keskiarvolukuja synkempi. Partioiden läheisyydellä on väliä. Kun poliisi valvoo kaupunkien keskustakortteleissa, voidaan suhteellisen lieväänkin häiriökäyttäytymiseen puuttua. Syrjäseudulla jopa murrot jäävät pahimmillaan tähdellisempien tutkimusten jalkoihin.

Poliisin pitäisi olla lähipalvelu, mitä se ei ole pitkään aikaan suuressa osassa maata ollut. Hallinnon uudelleenjärjestelyjen nimissä on suljettu paikallisia laitoksia, ja tutut kyläpoliisit ovat kaikonneet katukuvasta.

Resursoinnin lyhytjänteisyys on koko maassa johtanut jatkuvaan vajeeseen tekevistä käsistä ja tutkivista mielistä. Poliisihallitus on esittänyt koko Suomen yhteenlasketun 7 200 viran asteittaista nostamista 7850:een. Mukavan pyöreä luku, 8 000 poliisia koko maassa, lisäisi Itä-Suomenkin resurssia lähes sadalla. Henkilötyövuosia on tavattu tarkastella valtion budjetissa vuosi kerrallaan välillä vähentäen ja välillä lisäten. Pätkätöiden leima on heikentänyt alan vetovoimaa. Haastetta valtiontaloudelle kasvattaa, että myös oikeuslaitosta pitäisi vahvistaa, jotta jutut eivät ruuhkautuisi syyttäjien pöydille.

Toiveille antaa kaivattua kantavuutta epäily resurssipulan pahenevista seurauksesta. Helsingin Sanomat uutisoi vuodenvaihteessa Itä-Uudenmaan poliisin ohjeistuksesta, että tietyt massarikokset jätetään kokonaan tutkimatta. Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen piti Uutissuomalaisen haastattelussa (11.1.) käytäntöä huolestuttavana ja vaarallisena ja vaati asian selvittämistä. Sinänsä töiden priorisointi yhteistyössä syyttäjien kanssa on vakiintunut menettely. Kuten poliisit kiirehtivät tähdentämään, tärkeintä on, ettei mikään rikoslaji jää systemaattisesti pois tutkinnan piiristä. Jonkinlainen pelko kiinni jäämisestä on säilytettävä pienissäkin kolttosissa.

Keskustelua on tarpeen jatkaa, sillä kyse on kaikkialle säteilevistä kriminaalipoliittisista linjauksista. Kuten Toiviainen muistuttaa, massarikokset koskettavat suurta joukkoa tavallisia suomalaisia. Jos yhteiskunnassa leviää tunne siitä, että pikkurötöksiä voi tehdä ilman rangaistusta, se luo kasvupohjaa vakavammille rikoksille. Pienetkin tapaukset voivat olla osa suurempaa ketjua ja järjestäytynyttä rikollisuutta. Senkin takia on tärkeää, että kansalaisilla riittää uskoa tehdä ilmoitus poliisille kaikista mahdollisista vahingoista. Resurssi ei ole suurin ongelma itse poliisille, joka tekee voitavansa, vaan kaikille muille yhteiskunnan jäsenille.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kristittyjen pitää sopia perheriitansa

Anne Berner on keskustalle ongelma loppuun asti

Savolainen hulluus luo elämää

Ruokaturvallisuus säilyy vain jatkuvalla työllä

Kaikki ympäristökäyttäytymisen lajit

Kansa kuului Talvivaarassa

Penkkiurheilijan onnenpäivät alkavat

Talouden suhdanne ei ehkä kääntynytkään vielä

Vanhankissanpäivät

Pahat, rumat ja päästöttömät

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.