Poliitikot politikoivat

Sosialidemokraatit - nuo entiset tasavaltalaiset - kaatoivat kokoomuksen - noiden entisten kuningasmielisten - hankkeen muuttaa Suomi aidosti parlamentaariseksi järjestelmäksi.

Hallituspuolueet olisivat olleet valmiita tekemään radikaalimpia uudistuksia ministeri Christoffer Taxellin johtamassa perustuslain tarkistamistarpeita pohtineessa komiteassa, mutta pyrkimys presidentin ulkopoliittisen vallan karsimiseen törmäsi sosialidemokraattien järkähtämättömään vastustukseen.

Asetelma on kääntynyt päälaelleen, sillä historiallisesti SDP on halunnut vahvistaa kansanvaltaa ja parlamentarismia.

SDP:ssä ei selvästikään ole asiasta yksimielisiä. Muun muassa ex-puhemies Paavo Lipponen, suuren valiokunnan puheenjohtaja Erkki Tuomioja että europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari ovat julkisesti ottaneet kantaa parlamentarismin suuntaan menevien uudistusten puolesta. Nyt kuitenkin näiden kokeneiden demarien näkemykset tyrmättiin.

Tuomioja olisi halunnut viedä parlamentaarisen uudistuksen loppuun asti. - Presidentiltä pitää karsia valtaa ja tehdä hänestä samanlainen arvojohtaja kuin presidentti on useimmissa eurooppalaisissa demokratioissa, hän totesi viime huhtikuussa Kalevan haastattelussa.

Jaakonsaari puolestaan on blogissaan ihan kummissaan, sillä hän sanoo liittyneensä aikoinaan SDP:n jäseneksi "juuri liikkeemme syvän kansanvaltaa ja eduskunnan asemaa kunnioittavan perinteen takia". Moni muukin on asiasta järkyttynyt.

Komitean mielestä sentään pääministerin asemasta Suomen edustajana Euroopan unionin toiminnassa säädettäisiin perustuslaissa, mikä toivon mukaan siirtää lautaskiistan historiaan. Pääministerin tehtäviä koskeva täsmennys turvaisi myös eduskunnan aseman ja vaikutusmahdollisuudet Suomen EU-kantojen määräytymisessä.

Tasavallan presidentti kuitenkin säilyttäisi edelleen asemansa merkittävänä valtioelimenä ja valtionpäänä. Erityisen kiusallista on hampaattomuus muuttaa ulkopolitiikan johtamista, sillä komitean esityksen mukaan ulkopolitiikkaa johtaisi edelleen tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.

Jonkinlaista edistystä parlamentarismin suuntaan esityksessä silti on. Niissä asioissa, joissa presidentti ja valtioneuvosto ovat erimielisiä, asiat on ratkaistava valtioneuvoston ehdottamalla tavalla, jos se on eduskunnan kannan mukainen. Lisäksi jatkossa hallituksen esitykset eduskunnalle antaa valtioneuvosto, presidentin puumerkkiä ei enää tarvita.

Kansanedustaja Pekka Haavisto, joka edusti vihreitä komiteassa, kiitteli vaisuun sävyyn lopputulemaa, sillä suunta parlamentarismiin päin on selvä, mutta askeleet ovat lyhyitä ja vihreissä olisi ollut valmiutta enempäänkin.

Haavisto muistuttaa perustuslain muuttamisen olevan syystäkin hankalaa: tarvitaan 2/3:n enemmistö eduskunnassa ja siksi kaikkien kolmen suurimman puolueen olisi hyvä olla mukana sovussa. Järjestelmää ei pidäkään pystyä muuttamaan pienillä satunnaisilla enemmistöillä, jotta sen vakaus olisi turvattu kaikissa oloissa.

SDP osaa politikoinnin Miksi sosialidemokraatit ovat kääntäneet kelkkansa, kun Jaakonsaaren ja Tuomiojan mukaan presidentin valtaan takertuminen on demarien aatteenkin vastaista?

Kyse on epätoivoisen puolueen valmistautumisesta vaalitaisteluun, presidentin kansansuosiosta, vahvan presidentin illuusiosta ja demarien kuvitelmasta, että jatkossakin presidentti on demari, kun niin on ollut kohta jo 30 vuotta.

SDP politikoi perustuslailla taitavasti: sitä keppihevosena käyttäen puolue ratsastaa istuvan presidentin kansansuosiolla reilun vuoden päästä pidettäviin eduskuntavaaleihin.

Niin oppositiopuolueen tietysti pitääkin. Se käyttää kaikkia sallittuja keinoja päästäkseen takaisin kiinni hallitusvaltaan. Ainoa tie sinne on nousta kahden suurimman puolueen joukkoon - eikä sekään takaa vielä pääsyä hallitukseen. Meneillään olevasta populistisesta tempoilusta jää kuitenkin pysyvä tahra.

Niin kauan kuin presidenttinä istuu demaritaustainen henkilö, SDP:lle on edullista pitää yllä kuvaa vahvasta presidentistä, joka on ikään kuin päivänpoliittisen ja puoluepoliittisen usein likaisena pidetyn politikoinnin ja arkipäivän juonittelujen yläpuolella ja joka pystyy puolustamaan vähäväkisten oikeuksia pahaa porvarihallitusta vastaan.

Ja tässä se illuusio on: eihän presidentillä ole todellista valtaa muissa kuin ulkopolitiikan piiriin kuuluvissa asioissa eikä niissä ihan helposti vähäväkisten oikeuksia poljeta.

Hyvinvointipolitiikassa ja talouden, verotuksen, eläkkeiden, sosiaaliturvan tai koulutuksen kysymyksissä presidentti on jo nyt muodollisesti statisti. Mutta viisaasti toimiva presidentti pystyy edelleen toimimaan vahvana arvojohtajana, oli muodollista valtaa tai ei.

Kansansuosio antaa valtavasti painoarvoa kaikelle, mitä presidentti lausuu ja siitä suosiosta pääsee parhaiten osille pönkittämällä presidentin asemaa. Samalle asialle ovat demarien ohella ryhtyneet Vasemmistoliitto ja Perussuomalaiset.

Demarien politikointi perustuslailla ei päättynyt komitean saatua työnsä valmiiksi, vaan SDP:n eduskuntaryhmän nimissä tiedotettiin puolueen koplaavan perustuslakiuudistuksen vaalijärjestelmäuudistuksen kanssa. Tuossa vaalijärjestelmäuudistusta valmistelleessa työryhmässä SDP jäi aikanaan yksin vastustamaan vaalialuemallia, johon hallituspuolueet ja muut oppositiopuolueet haluavat siirtyä kansanvallan vahvistamiseksi.

Ken tahtoo presidentiksi? Helsingin Sanomien pääkirjoittaja totesi(HS 12.2.) aivan oikein, että huippupoliitikkojen kiinnostus valtionpäämiehen tehtäviin saattaa laantua jos presidentin roolista tehdään vain edustuksellinen.

Entäs sitten? Jos presidentin valtaoikeuksia kavennettaisiin, mutta presidentin asemaan ja etuisuuksiin ei muuten kajottaisi, tehtävä olisi kuitenkin huomattavan houkutteleva ja arvojohtajuuden myötä vaikutusvalta olisi edelleen mittava.

Eivät siihen tehtävään hakeutuisi ehkä ne poliitikot, joiden tavoite on ylimmän vallan tavoittelussa; itse asiassa jo nyt on jossakin määrin se tilanne.

Pääministerin ja puhemiehen tehtävissä ansioitunut SDP:n ex-puheenjohtaja Paavo Lipponen on yksiselitteisen selkeästi kertonut, ettei halua edes ehdolle presidentiksi! Kyseessä on sama Lipponen, joka viime vuonna kiersi puolueen nykyisen puheenjohtajan Jutta Urpilaisen kanssa ympäri Eurooppaa markkinoimassa itseään EU:n presidentin tehtävään.

Kyllä valta kiinnosti ja kiinnostaa edelleen Lipposta, mutta sitä Suomen presidentillä ei ole enää tarpeeksi.

Koska demareissa uskotaan ilmeisesti vankkumatta, että seuraavakin presidentti tulee heidän riveistään, sopii kysyä, kuka haluaa demarien presidenttiehdokkaaksi parin vuoden päässä siintäviin vaaleihin. Luontevaa ehdokasta ei taida olla näköpiirissä vielä.

Tuomioja arveli Kalevan haastattelussa jonkun uhrautuvan, mutta emmekös me kansalaiset ansaitsisi jonkun, joka todella tahtoo siihen tehtävään?

Kirjoittaja opintovapaalla oleva oikeusministeri Tuija Braxin erityisavustaja (vihr.).

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Sen sijaan, että tähdättäisiin proteiinipatukan voimalla timmin pyöreään tarakkaan, ravitsemuksella tulisi pyrkiä meidän itäsuomalaisten lempparikansantaudin ehkäisemiseen

Liikennepolitiikassa hallituskriisin ainekset

Äänestysikärajan laskua voisi kokeilla

Mistä voin luopua

Komea palkinto uurastajille

Wincapita oli oppitunti siitä, ettei rikos kannata

Liikkumisen kynnystä viisasta madaltaa

Vastuullinen yritystoiminta

Mieli maassa – ja taivaassa

Kansakoulun kirjaston lainausjonossa jonkun Adolf Hitlerin kanssa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.