Poliittista liikehdintää

Minulla on tämä henkilökohtainen kotiseutuidentiteetti siinä mielessä kirkas, että olen nilsiäläinen. Olen vaikka teko- ja kotipitäjäni liittyi pari vuotta sitten hallinnollisesti osaksi Kuopiota.

Eikä tämä ole mitään venkurointia Kuopiota kohtaan, se on ihan puhdasta kotiseutuylpeyttä. On särkikin särki, vaikka se olisi hauen mahassa.

Mutta poliittinen identiteetti, se minulla on hakusessa. Oikeastaan en ole sitä koskaan etsinytkään, ja ihan mukava niin.

Olen koettanut äänestää ihmistä enkä puoluetta, ja äänioikeutetun elämäni aikana olen ehtinyt käydä kotimaan puoluekarttaa melko kattavasti läpi.

Vaan koska vaalit lähestyvät, niin kerronpa opettavaisen tarinan eräästä isäntämiehestä, joka takavuosina löysi poliittisen identiteettinsä. Nimeä en mainitse, tutut tunnistavat ukon muutenkin.

Tarina sijoittuu 1950-luvun alkupuolelle, jolloin äärivasemmisto nosti päätään pienilläkin kylillä. Kommunistit järjestivät kepulta lainatun formaatin mukaisia tupailtoja, joiden ohjelmaan sisältyi muun muassa naulanlyöntiä. Myös tunnelmaa virittäviä lauluja laulettiin.

Tämä muuan isäntä oli pohdiskellut omaa asemaansa poliittisella kartalla ja päättänyt antaa pirttinsä kommunistibileiden pitopaikaksi.

Viidakkorumpu lähti soimaan, maitolavojen seiniin kiinnitettiin tupailtaa mainostavia lehtisiä ja juhlatalon isäntä tuumaili, jotta kait se pitää punakantinen jäsenkirja lunastaa – köyhiähän tässä ollaan, jos asiaa kukkarosta katsoo.

Sovittu ilta koitti, juhlapaikan pihamaalle virtasi väkeä. Puolueen paikallisosaston pomomies saapui salkkuineen ja kohtasi talon isännän istumasta pirttinsä rappusilta.

Lopsauttivat käsipäivät, puolueherra alkoi kaivella salkustaan liittymislanketteja.

”Ootahhan pikkisen niihin paperiis kansa. Katoppas sinäkii näitä minun tiluksia.

Eekö vuan ookkii mulla ihan kommee mökki? Navettakkii pyssyy pönkätä pystyssä ja peltojakkii on ihan metänreunaan asti. Vai mittee oot mieltä?”, sanoi isäntä.

Puoluemies myönteli.

Kyllä, toverilla oli vankan ja vauraan näköinen kotipiiri, varmasti tässä passasi elää.

”No sitähän minnäen. Kuule, kyllä se on nyt sillä tavalla, jotta lähe sinä vuan pihhaas. Eehän siitä mitä tule, jos tämmöset isännät kommunistiks ruppee. Annetaanhan olla tällä kertoo.

Katotaan uuvestaan syksyllä. Jos tulloo katovuos, niin tule sitten käämään uuvemman kerran.”

Sen pituinen se. Ei muuta kuin vaaleja odottelemaan.

Kirjoittaja on nilsiäläinen kirjailija.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kilpailuttamisissa hinta ei voi olla ainoa valintaperuste

Lypsykoneessa

Rinneturmia ei voi mitenkään kokonaan estää

Voi tikkerperkele

Kristittyjen pitää sopia perheriitansa

Anne Berner on keskustalle ongelma loppuun asti

Savolainen hulluus luo elämää

Ruokaturvallisuus säilyy vain jatkuvalla työllä

Kaikki ympäristökäyttäytymisen lajit

Kansa kuului Talvivaarassa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.