Postilokeron varaan?

Suomalaisessa hiihtourheilussa vellovat erimielisyydet ja riidat ovat surkuhupaisaa luettavaa. Kun lajiyhdistysten pitäisi keskittyä turvaamaan urheilijoille maksimaaliset harjoitteluolot, johtajat valittavat rahapulaa ja sättivät toisiaan.

Viime päivien kuumin keskusteluaihe on ollut, putsataanko Suomen Hiihtoliiton (SHL) toimisto työntekijöistä ja muutetaanko se postilokeroksi. Hankkeen ajajat perustelevat näkemystään rahalla. Säästyneitä euroja voitaisiin ohjata muun muassa urheilijoiden leiritykseen.

Vastakkaisissa leireissä on paljon intohimoisia lajifriikkejä, joiden sanomista ohjaa enemmän tunne kuin järki.

Suomalaisen maastohiihdon maine ryvettyi dopingkäryjen myötä Lahden MM-hiihdoissa helmikuussa 2001. Mikään ei ole ollut sen jälkeen entisenlaista, vaikka Maamme-laulua on kuunneltukin. Lajista meni maku. Onneksi doping ei sentään sulattanut lumia. Jalo hiihtoharrastus on säilynyt kansan ulottuvilla.

Uutinen ei ole, että doping vei liitolta ja monelta urheilijalta rahat. Mielenkiintoista sen sijaan on, että vuosien suruajan jälkeen yhteistä säveltä ei ole löytynyt. Taustalla näyttää olevan paljon katkeruutta ja kademieltä.

SHL:n kunniaksi on sanottavat, ettei se ole istunut tumput suorina. Liitto on jo saneerannut toimintaansa ja toimistoaan. Se teki tämän työn pakon sanelemana.

Hiihtoliitosta taannoin eriytyneet lajiyhdistykset ovat kuitenkin käärmeissään. Ne katsovat, että kansainvälisiä yhteyksiä Kansainväliseen Hiihtoliittoon (FIS) pitävä lumilajien katto-organisaatio SHL tärvää liikaa rahaa hallintonsa pyörittämiseen. Lajiyhdistykset maksavat Hiihtoliiton toimistolle yhteensä noin 400 000 euroa vuodessa.

Erimielisyydet kumpuavat kaukaa. Paise turposi räjähdyspisteeseen Hiihtoliiton liittokokouksessa Vuokatissa vajaat kaksi viikkoa sitten. Mäkihypyn ja yhdistetyn liittokokousedustajat poistuivat alppilajien tukena kokouksesta. Taustalla oli alppilajien edustajamäärän puolittaminen kymmenestä viiteen.

Mäkihyppy, yhdistetty, alppihiihto, freestyle ja maastohiihto ovat nykyisin omia yhdistyksiään, mutta kokoontuvat säännöllisesti päättämään yhteisistä asioista. Arvostelijoiden mielestä lajiyhdistyksen voimasuhteiden pitäisi olla liittokokouksessa tasavertainen. He näkevät, että lopputulos Vuokatissa oli epädemokraattinen.

Paha mennä ulkoa päin sanomaan, montako miestä tai naista kustakin yhdistyksestä pitää vallan kammareissa olla. Elämä yleensä ottaen on kuitenkin osoittanut, että tämän tyyppinen riitely vie ihmisiltä energiaa. Kenen etu se on?

Suomi on ihana maa, koska meillä on neljä vuodenaikaa. Yksi niistä on talvi. Lumesta pitäisikin ottaa irti ilon lisäksi hyöty. Niinpä perinteisiä suomalaislajeja pitää vaalia. Eero Mäntyrannan, Helena Takalon, Matti Nykäsen, Samppa Lajusen ja Tanja Poutiaisen tapaisten talviurheilijoiden urheilusaavutuksille on annettava niille kuuluva arvonsa.

Kilpailu maailmalla on kiristynyt joka lajissa niin paljon, ettei pieni Suomi huuhdo kultaa takavuosien malliin. Siitä vaikkapa yleisurheilu on malliesimerkki.

Yhteen hiileen puhaltamisella Suomella on edes jonkinlaiset menestymisen mahdollisuudet. Lumilajien keskinäinen nokkapokka pitäisikin viheltää äkkiä poikki. Järjen käyttö myös urheilussa on sallittua. Järkevää ei ole jättää Suomen lumilajien kansainvälistä yhteydenpitoa postilokeron varaan.

Sellainen päätös olisi naurettava.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kaupunkien kasvuun liittyy epävarmuuksia

KuPS teki Kuopiosta taas jalkapallokaupungin

Väki vähenee, pidot paranee

Lisää lääkäreitä

Hyökkäyksiä karjataloutta vastaan ei pidä hyväksyä

Amerikkalaiset vaihtuivat venäläisiin

Ystävyys ei ole pakollista

Työhuone, tuleva innovaatio

Taas näyttää, että kyllä britit nyt lähtevät EU:sta

Saalistilastoista löytyy ikäviä viestejä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.