Potilaan mentävä aukko

Terveydenhuollon oikeusturvakeskukseen tulee vuosittain kanteluja itsemurhan tehneiden omaisilta, uutisoi STT hiljattain.

Omaisten mielestä väärä hoito tai hoidon puute ovat olleet syynä läheisen itsemurhaan.

On selvä, ettei millään hoidolla voida estää kaikkia itsemurhia. Usein itsemurhalla uhittelu on kuitenkin hätähuuto, johon vastaamalla voitaisiin välttyä pahimmalta.

Siksi on käsittämätöntä, että psyykkisesti sairas tai itsemurhaa yrittänyt jää vaille hoitoa. Systeemissä on potilaan mentävä aukko.

Se voi johtua potilaan asemasta ja oikeuksista määräävästä laista, tiukasta tietosuojasta, pakkohoitoperusteen löperöstä tulkinnasta, sairaansija- ja henkilökuntapulasta, tiedonkulun katkeamisesta toimijoiden ja kuntarajojen välillä.

Tai hoitokulttuurista, josta arkijärki on kadonnut.

Arkijärki ei ymmärrä esimerkiksi seuraavia.

Lähipiiri huomasi, että mies sekosi. Persoona ja ulkomuoto muuttuivat, silmissä oli pistävä katse. Päässä antennit, joilla ottaa vastaan viestejä ulkoavaruudesta.

Vuosia huolestuneet omaiset mankuivat terveyskoneistoa toimimaan, turhaan. Sairas ei ollut omasta mielestään sairas eikä halunnut apua. Se riitti terveysvirkailijoille.

Kerran mies lähti Israeliin rauhaa palauttamaan. Terveyskoneisto ei reagoinut, mutta poliisi reagoi. Ilmeisesti riski lentoturvallisuudesta painoi. Niin mies viimein joutui hoitoon. Tai pääsi, sanoivat omaiset.

Mutta vain pariksi päiväksi, sillä kun potilas sitoutui avohoitoon ja lääkitykseen, hän käveli sairaalasta ulos. Samantien lensivät lääkkeet roskiin, ja mies vaihtoi asuinkuntaa. Hän ei käynyt kertaakaan avohoidon kontrollissa, mutta ei kukaan häntä sinne koskaan kaivannutkaan.

Kului kymmenen vuotta harhoissa. Lopulta mies lähti pakomatkalle läpi Suomen. Pakoon salaista poliisia, joka seurasi häntä helikopterilla.

Taaskin terveyskoneisto seisoi tumput suorina, mutta poliisi toimi ja etsintäkuulutti miehen.

Pakolainen yöpyi matkallaan ulkona pakkasessa. Kun poliisi löysi hänet, jalat olivat paleltuneet. Ihminen oli pahasti aliravittu. Siitä alkoi vuoden keikka suljetulle osastolle ja eloonjäämistaistelu. Diagnoosi oli skitsofrenia.

Kysymys kuuluu, olisiko sairaus edennyt niin pahaksi, jos hoito olisi alkanut heti?

Toinen tapaus kertoo naisesta, joka otti purkillisen rauhoittavia.

Viime tipassa hän laittoi tekstiviestin. Niin ystävät ehtivät ajoissa paikalle. Ambulanssikin ehti ajoissa. Itsemurhakandidaatti vietiin sairaalaan. Hän sitoutui vapaaehtoiseen hoitoon, joten hänet siirrettiin psykiatriseen sairaalaan.

Ystävät kyselivät turhaan, sillä ystäville ei tietoja anneta. Potilas voi määrätä, ettei hänestä kerrota kenellekään. Tässä tapauksessa kului alle 24 tuntia ja nainen oli takaisin kotona. Pilleripurkkien kera. Psykiatrisessa sairaalassa hän oli kaksi tuntia.

Arkijärki sanoo, että ei voi olla mahdollista! Vaan kyllä on. Kuulemma ihan yleistä.

Nainen olikin muuttanut mielensä eikä halunnut hoitoa. Kotiuttamista perusteltiin sillä, ettei ihmistä voi väkisin pitää, eikä perusteita pakkohoitoon ollut. Siis siihen, jos on itselleen tai muille vaarallinen. Lisäperuste oli, että potilas oli rauhallinen ja lupasi, ettei enää koskaan yritä itsemurhaa.

Joku epäilys kai kuitenkin iti, sillä sairaalasta pyydettiin läheistä tarkastuskäynneille ja tarvittaessa soittamaan ambulanssi.

Miksi?

Siksikö, että hänet taas 24 tunnin päästä passitettaisiin kotiin lähtöpisteeseen?

Itsemurhatilanne on lähimmäisille suuri järkytys. Kun hoito ei toteudu, on se jatkuvaa varuillaan oloa.

Molemmissa tapauksissa ratkaisuvalta hoidon tarpeesta jäi vakavista mielenterveysongelmista kärsiville itselleen. Se on kuin lähete kuolemaan.

Lain suoma itsemääräämisoikeus on viety niin pitkälle, että se kääntyy sairasta vastaan. Myös hoitokoneisto voi mennä lain taakse ja päästä näin helpommalla.

Arkijärki sanoo, että kun ihmisen psyyke horjuu, hän ei välttämättä tunnista omaa tilaansa.

Annammeko pienen lapsen ajaa autoa, kun hän vakuuttaa, että osaa varmasti? Emme anna. Niin lapsi on turvassa ja läheiset välttyvät suurelta surulta.

On kysyttävä, onko yhteiskunnalla varaa jättää hoitamatta mielenterveyspotilaat ajoissa?

Loppulasku on sanan kaikissa merkityksissä kallis.

Kirjoittaja on Savon Sanomien uutistoimittaja.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Väki keskittyy Kuopiossakin

Uusi nelivuotiskausi alkamassa

Keskusta kulkee kohti sukupolvenvaihdosta

Raha ei takaa vaalionnea, mutta yleensä auttaa

Varaus ei takaa menestystä

Hoiva-alalla olisi tekeville töitä tarjolla

Koulutuksesta

Hallitus maltillisesti liikkeelle väylähankkeilla

Napakoitten naisten vuosi

Kultarannasta vauhtia EU-puheenjohtajuuteen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.