Presidentin vallan rajoja määrittää pitkälle persoona

Tällä viikolla julkisuudessa on syntynyt värikäs keskustelu presidentti Sauli Niinistön viranhoidon yksityiskohdista. Niin värikäs, että keskustelun keskipisteeksi joutunut Niinistö ilmiselvästi kiusaantuneena julkaisi Facebookissa Lauri Pohjanpään runon Kalajuttu. Siinä poika onkii pienen kiisken, mutta huutaa saaneensa särjen. Isä arvelee ahvenen nousseen ja äiti luulee saaliiksi emähaukea ja pian naapurustossa puhutaan suuresta lohesta.

Runo sopii vertauskuvaksi keskustelun etenemisestä. Politiikassa on tosin varsin tavallista, että kärpäsestä tehdään härkänen. Kirjassa Sauli Niinistö, Mäntyniemen herra ei sanota Niinistön komentaneen Fortumia Fennovoiman osakkaaksi, vaan kerrotaan tehneen pääministeri Juha Sipilälle (kesk.) ja Fortumin hallituksen puheenjohtajalle Sari Baldaufille tiettäväksi tilanteen vakavuuden. Onko se painostamista tai komentamista, jos kertoo arvionsa eri etenemisvaihtoehtojen seurauksista? Ei kai sentään.

Myös kirjassa liioitellaan. Kiky-sovun salattua takuumiestä Niinistöstä on vähän vaikea tehdä, kun presidentti julisti valtiopäivien avajaisissa 29. huhtikuuta 2015: ”Jos tässä tukimiestä tarvitaan, niin ottakaa tämä ilmoittautumisena, tai Antti Rokan sanoin: Täs siul on sellane”. Kaiken lisäksi kiky-tapaamista pyysivät nimenomaan työmarkkinaosapuolet. Toiminta mahtuu siihen ajatteluun, jonka Niinistö toi esille jo 13 vuotta sitten presidenttiehdokkaana. Silloin hän ilmoitti haluavansa valtakunnan unilukkariksi, keskustelun herättäjäksi, joka toimisi vaalikausien yli ohjailevana sisäpoliittisena sillanrakentajana. On syytä huomata, ettei unilukkari päätä.

Kohun synnyttäneen uutuuskirjan keskeinen viesti on, että Suomi tulisi nykyoloissa toimeen ilman presidenttiä, mutta suomalaiset eivät halua tulla toimeen ilman Mäntyniemen herraansa. Väitteen alkuosa tukeutuu siihen idealismiin, jonka kannattajat katsovat, että Suomessakin olisi mahdollista toteuttaa samantyyppistä parlamentarismia kuin pohjoismaiden kuningaskunnissa. Väitteen jälkiosa on puolestaan totta yksin presidentinvaalin tuloksen perusteella, mikä voi kieliä siitä, että äänestäjät kaipaavat unilukkarin ajamaa kansallista konsensusta vaikka parlamentarismin kustannuksella.

Niinistö on aivan avoimesti kertonut säännöllisesti kutsuvansa eduskunnassa edustettuina olevien puolueiden puheenjohtajia ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskeviin tapaamisiin. Niissä on sivuttu sisäpolitiikkaakin, koska ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden raja on hämärtynyt. Keskustelujen sisällöstä ei ole kerrottu julkisuuteen (Savon Sanomat 2.10.2017).

Niinistö on osoittanut vuosikymmeniä vanhan ajatuksen pitävän yhä paikkansa: Suomen presidentin persoona lopulta ratkaisee sen, miten paljon valtaa hänellä on. Omana aikanaan Urho Kekkonen kanavoi perustuslain suomat laajat valtaoikeudet täysimääräisesti käyttöönsä. Nyt Niinistö on onnistunut samassa, mutta perustuslain muutosten jälkeen valtaoikeuksiltaan pienemmässä mittakaavassa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Meillä on rautamamma, joka ei ehkä välitäkään lastensa kärsimyksestä

Hirviä kannattaa metsästää aina kun mahdollista

Lapset ja nuoret voivat pääsääntöisesti hyvin

Metsänomistajan pitää voida luottaa

Tyrkytystä ja tilausansoja

Laivuekaupassa työpaikat ovat lopulta sivuseikkoja

Suojeluvelvoite pitäisi määritellä tarkemmin

Budjettiriihen jälkeen

Kun mikään ei riitä

Googlella on hyviä syitä investoida Suomeen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.