Professorien kova osa

Neljä professoria ravisteli yliopistoja 1995. He kritisoivat, että oli - onneksi vähän - professoreja, jotka eivät tutkineet. Lehdistö yleisti repäisten: "Laiskat professorit!"

"Neljän koplalla" oli ihan hyvä tarkoitus. Professorit olivat päässeet virkaansa tutkimusansioillaan. Miksi eivät tutkineet, kun juuri siinä olivat etevimpiä?

Itse olin professorinvirassa kahdeksantoista ja puoli vuotta. Eläkkeellä olen kahdessatoista vuodessa julkaissut omia tutkimuksia ja toimitteita yli kaksinkertaisesti virassaoloaikaan verrattuna.

Onkos se nyt laitaa, että vasta vanhana ukonkuhvelina tekee semmoisia, jotka olisi pitänyt tehdä virassa ja parhaissa voimissa ollessaan? Laiska professori?

LEHDISTÖ yleisti tyyten pieleen. Professorikunnan valtaenemmistö on aina ollut käsittämättömän ahkeraa. Mutta on työtäkin aina ollut yli kohtuuden.

Yliopistossa professorille lankeaa tieteen sekatyöläisen osa. Luentoja, seminaareja, opinnäytteiden ohjausta, hankkeiden johtamista, hallintoa, ym, ym, ym.

Tiukimpina jaksoina onnittelin itse itseäni kädestä pitäen, jos työviikko jäi alle 60-tuntiseksi. Siitä tutkimusta jokin tunti jossain välissä. Kesän tullen takki tyhjänä.

On pakko valita tärkeysjärjestys. Opetukseen panostava pitää Aleksis Kiven sanassa "enemmän huolta jälkeentulevainsa edusta kuin omasta parhaastansa".

NAUTIN sentään yhden vuoden varttuneen tieteenharjoittajan apurahaa (= "virttyneen tieteenhorjuttajan kipuraha"). Virasta vapaana sain tutkia ja rätnäillä.

Olipa hyvä vuosi! Tekstin ohella kasautui materiaalia, jolla on ollut käyttöä muillekin. Ennen muuta: uusin ajatuksin ja virkistyneenä palasin oppilaiden pariin.

"Nyt ei naarata", sanoi savolaispoika, kun anoppi järveen putosi. Nyt ei varsinaisesti naurata professoreita, sillä varttuneiden määrärahat loppuivat.

Suomen Akatemia muutti ne hankkeiden johtamisrahoiksi. Mutta niitä jaetaan vain harvoissa poikkeustapauksissa. Pysy siis rohveetta vaan oravanpyörässä!

PROFESSORILIITTO on koko olemassaolonsa ajan tinkinyt professoreille säännöllisiä tutkimuskausia. Nyt liitto selvitti tarkoin kansainvälistä käytäntöä.

Ulkomailla onkin varsin yleistä, että professorien mahdollisuus omaan tutkimukseen pyritään nimenomaisesti eri järjestelmillä varmistamaan.

Islannissa asia on ratkaistu niin, että professorin työajasta 40 prosenttia on varattu tutkimukseen. Moniaalla professori saa vuoden tutkimuskauden 5-7 vuoden välein.

Itä-Suomen yliopistossa on rehtori jo tehnyt asiasta periaatepäätöksen. Mutta säännöllinen tutkimuskausi on saatava kaikkiin yliopistoihin.

PROFESSORIEN taito, into ja jaksaminen ovat yliopistojen kallein luonnonvara. Tutkimuskausien hinta korvautuu moninkertaisesti sen luonnonvaran kasvuna ja elinvoimana.

Kirjoittaja on kuopiolainen Suomen historian emeritusprofessori.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Komea palkinto uurastajille

Wincapita oli oppitunti siitä, ettei rikos kannata

Liikkumisen kynnystä viisasta madaltaa

Vastuullinen yritystoiminta

Mieli maassa – ja taivaassa

Kansakoulun kirjaston lainausjonossa jonkun Adolf Hitlerin kanssa

Kauppakeskus pääsee pitkälle sijainnillaan

Ristiriitaisuudet riivaavat henkilöautoilla ajavia

Pythagoraan lause pysyy

Puhtaus on puoli ruokaa?

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.