Puhdas pöytä voi olla kallis

Yläsavolaisille tuttu nainen Anne Knaapi-Lamminen kuittaa erostaan keskipohjalaisen Peruspalvelukuntayhtymä Kallion johtajan tehtävästä 2,5 vuoden palkan. Se tekee 261 855 euroa, joka on jokseenkin saman summa, jonka lähihoitaja tienaa kymmenessä vuodessa.

Tapaus on jälleen yksi osoitus siitä, miten kivuliasta on muuttaa rakenteita kuntakentällä. Toisaalta tapaus todistaa myös sen, miten käy, kun luottamushenkilöt eivät tiedä mitä haluavat ja palkkaavat ammattijohtajan tekemään sitä.

Knaapi-Lammisen eroraha on korvaus siitä, että hän suostui luopumaan vapaaehtoisesti virastaan, johon hänet oli palkattu. Muutosjohtajaksi. Hän ei tehnyt virkavirhettä, mutta hänen tapansa johtaa organisaatiota ei sopinut vanhaan kulttuuriin, jossa lääkäreillä oli suuri sananvalta (HS 3.3.).

Ero tuli, kun seitsemän lääkäriä uhkasi irtisanoutua ellei johtaja lähde. Uhkaus oli raju, sillä 29 lääkärinvirasta on tällä hetkellä täytettynä vain 20. Lehtitietojen mukaan lääkärit edustavat koko henkilöstön kantaa.

On muutosta kerrakseen. Elo jatkuu ennallaan paitsi kulupottiin lisätään eroraha.

Kallion tapauksen kulut eivät jää tähän.

Yhtymähallituksen puheenjohtaja sanoi lehtihaastattelussa, että päätöksen pitävyys on varmistettu.

"Käytimme sopimuksen valmistelussa parhaita lakiasiantuntijoita." (Kaleva 3.3.).

Ei ole sekään halpaa.

Pitävyyden varmistus tarkoittaa, että on varauduttu tyytymättömän veronmaksajan kiukutteluun. Heidän joukostaan kun aina löytyy joku, joka ei ymmärrä, miksi pitää maksaa paljon, että saa pöydän puhtaaksi.

Surkuhupaisaksi tapauksen tekee se, että Knaapi-Lamminen palkkasi työryhmä, jonka jäsenet suurelta osin muodostivat ensimmäisen yhtymähallituksen.

Yhtymähallituksessa on epäilemättä älykkäitä ihmisiä. Pitkälle koulutettuja ja kokeneita miehiä ja naisia. Kuntayhtymä selviää kriisistään, sillä yleensäkin elämässä älykkäät selvittävät tilanteet, joihin viisaat eivät milloinkaan joudu.

Julkisen sektorin tilanteissa on tarkennettava: veronmaksajien rahoilla selvittävät.

Yhtymähallituksen vika oli se, että sen jäsenet vasta pakon edessä myönsivät mokansa, joka on tätä nykyä murheellisen yleinen. He kuvittelivat, että asiantuntijaorganisaatiota johdetaan pelkästään tahtomalla, ilman asiantuntemusta.

Ennen muutosta johtajan pitää tietää ja ymmärtää, mitä organisaatio tekee ja miten se tekee.

Muutosta suunniteltaessa johtajan on viisasta ottaa henkilöstö mukaan. Sieltä ne parhaat ideat organisaatioissa usein löytyvät: ravintoketjun alapäästä, joka kärsii nopeimmin vääristä päätöksistä, kelvottomista käytännöistä ja huonosta johtamisesta.

Kun muutoksen tarve on kartoitettu, toimeen on viisasta ryhtyä yhdessä henkilöstön kanssa. Tosin tässäkin lopputuloksen tietää, jos ainoa tyyli edetä on pakottaminen ja painostus.

Perusturvakuntayhtymä Kallion tapaus ei ole ainutlaatuinen vaan paremminkin sopiva sääntöön, joka vallitsee kuntayhtymien remonteissa: jos joku voi mennä pieleen, se myös menee.

Savolainen esimerkki yhteisten rahojen hieman toisenlaisesta haaskaamisesta löytyy Ylä-Savosta.

Kun Ylä-Savon Sote-kuntayhtymän toimitusjohtajaksi tuli Leila Pekkanen pari vuotta sitten, valitsematta jäänyt Kaarina Kursukangas-Hourula palkattiin ikään kuin lohdutukseksi Iisalmen kaupungin palkkalistoille omistajaohjauksesta vastaavaksi yhteysjohtajaksi, jonka palkan maksavat soten jäsenkunnat.

Nyttemmin on jo yleisesti tiedossa, ettei yhteysjohtajalla ole kerrassaan mitään virkaa, koska kuntayhtymän toimitusjohtaja ja yhteysjohtaja tulevat kehnosti keskenään toimeen.

Yhteysjohtajan palkkaa on alennettu 6 278 eurosta 5 135 euroon, mistä on syntynyt erimielisyys. Palkkariidassa odotetaan hallinto-oikeuskäsittelyä.

Se tästä vielä puuttuu.

Kirjoittaja on yhteiskuntatoimituksen esimies.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.