Puolustusmenojen jatkuva leikkaus syö uskottavuutta

Suomessa ei ole puhuttu vuosiin niin paljon puolustus- ja turvallisuuspolitiikasta kuin nyt, vaikka olot sinällään eivät ole Pohjolassa sen rauhattomammat kuin ennenkään.

Suomen puolustukseen otetaan innokkaasti kantaa myös naapurimaissa. Ruotsissa kysellään ministeripiireissä, miten pitkään sen itäisen naapurin puolustusvoimat kykenevät puolustamaan maataan mahdollisessa sotatilanteessa. Epäillään, että sota olisi ohi viikossa.

Viron puolustusministeri taas on arvioinut suorasukaisesti suomalaisten Nato-keskustelua ja sanonut, että itse asiassa Suomi on jo mukana Natossa kuten Ruotsikin. Useimpien suomalaisten mielestä virolainen veti mutkat turhan suoriksi. Kiistaton tosiasia on silti myös se, että 1990-luvulta lähtien Suomen puolustusjärjestelmää on kehitetty yhteensopivaksi Naton standardien mukaan.

Mielenkiintoinen havainto viime päiviltä on sekin, että Ruotsin ja Venäjän merivoimat ovat aloittelemassa Itämerellä yhteistä harjoitusta pulaan joutuneen sukellusveneen pelastamiseksi. Takavuosina tällainen rohkeus ei olisi tullut kuuloonkaan Ruotsin puolelta.

Puolustuspoliittisen keskustelun päällimmäiseksi asiaksi on ilmiselvästi nousemassa kysymys, miten pitkälle turvallisuutta voidaan rakentaa pohjoismaisen ja ennen muuta ruotsalaisen naapuriavun varaan. Puolustusministeri Carl Haglund (rkp.) on valmis lisäämään yhteishankintoja hyvinkin voimallisesti kustannusten säästämiseksi, kun taas puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö (ps.) pitäytyisi edelleen kansallisessa puolustuksessa.

Niinistön näkemys olisi tietysti ihanteellinen siinä tilanteessa, että Suomella olisi riittävästi taloudellisia mahdollisuuksia itsenäisen puolustuksen ylläpitämiseen. Edellisellä hallituskaudella arvioitiin, että tämä tavoite edellyttäisi kahden prosentin nettomääräistä lisäystä vuotuiseen puolustusbudjettiin.

Jyrki Kataisen kuuden puolueen yhteishallitus on toiminut kuitenkin käytännössä päinvastoin ja leikannut puolustusmenoja entisestään. Vakanssien vähennyksessä ei ole puhuttu enää sadoista, vaan tuhansista.

Kukaan ei voi olla niin sinisilmäinen, että uskoisi puolustusmenojen jatkuvan supistamisen kohentavan Suomen sotilaallisia valmiuksia. Puolustusvaliokunnan puheenjohtajan puheet saavat uskottavuutta vain siinä tapauksessa, että hallitus ja eduskunta panostavat todella puolustusvoimiin. Nykyisessä poliittisessa ja valtiontaloudellisessa tilanteessa siihen tuskin löytyy intoa ja harrastusta.

Suomen ja Ruotsin sotilaallisen yhteistyön lisääminen on käytännössä ainoa vaihtoehto kansallisen puolustuksen turvaamiseksi.

Nato-maina Norja, Tanska ja Viro putoavat automaattisesti pelistä pois, koska varsin monelle suomalaiselle Nato on edelleen musta mörkö menneisyydestä. Presidentti Martti Ahtisaari ja muutamat muutkin arvostetut kansalaiset ovat yrittäneet puhua demokraattisen Naton puolesta, mutta se on ollut tuuleen huutamista–ja sellaisena pysyneekin vielä pitkään.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Ukraina ortodoksian riitakapulana

Suomalainen kompastuu merkkiin

Markkinahäiriöistä tulossa autokaupan uusi normaali

Ammattikouluille kuuluu hyvääkin

Levottomia aikoja

Pakkopiikki voi tulla vielä eteen

Rakentajilla on syytä vakavaan itsetutkisteluun

Korkosuojauksille ei taida tulla tarvetta aikoihin

Huijari vaanii vanhusta

Jouluyö, juhlayö

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.