Pupu, hippi tai vaikka homo

Katselen juuri pöytään tuotua pääruokaani, jota voisi kutsua juuresannokseksi. Viimeistelen alkupalaksi ottamani salaattilautasen ja epätoivo alkaa hiipiä ajatuksiini.

Mietin aiemmin päivällä sattunutta tapahtumaa, kun astuin kovakuoriaisen päälle ja kaksi muurahaista tuli syömään sitä. Mietin ystävääni, jonka mummo sanoi hänelle kerran, että hän näyttää ihan venytetyltä nakilta.

Miksi tuo mies viereisessä pöydässä käyttää korvaläpällistä lippistä heinäkuussa? Näyttää hyvältä joka tapauksessa.

Mietin oikeastaan mitä tahansa, etten turruttaisi mieltäni jälleen samalla ihmettelyllä suomalaisten ravintoloiden kasvisruokien tasosta.

Vaikka kasvissyönnistä on tullut koko ajan yleisempää, ravintoloissa ei ole pysytty samassa tahdissa. Ongelmana annoksissa on lähes aina proteiinin puute, mutta kaikista suurin ongelma näyttää olevan, ettei keittiöissä viitsitä nähdä vaivaa. Liha ensin.

Suurimmasta osasta annoksia voi päätellä, että kasvissyöjän luullaan hakevan kevyttä ja ravintoarvoiltaan heikkoa ruokaa. Monilla kyse on eettisestä valinnasta.

Ylipäätään Suomessa on liikaa mielikuvituksettomia ketjuravintoloita, joiden teemamaa on valittu ilmeisesti palaveripullan turruttamana.

Sisustukseen ja menuun tarvittavat kliseet on poimittu Wikipediasta ja toteutettu vähän sinne päin.

Nykyään on niin halpaa ostaa omakotitalon lämmityksestä vuodessa aiheutuvat ilmastovaikutukset lentolippuina, että tuskin kukaan kaipaa Suomeen näennäisespanjalaista pakasteruokaa.

Jos kasvissyönti aiheutti hämmennystä 1970-luvulla, asiat eivät ole kauheasti senkään suhteen muuttuneet ja ennakkoluuloja kohtaa yhä. ”Ai, et syö lihaa ollenkaan vai? Entäs kanaa? Et edes kalaa?”

Kana ei ainakaan ole muuttunut kasviksi ja helpotuksena asiaa pohtiville: tuskin muuttuukaan.

Pupu ja hippi ovat myös suosittuja kutsumanimiä, etenkin jos sattuu omaamaan pitkät hiukset. Homoakin olen kuullut käytettävän “haukkumasanana” kasvissyöjästä.

Valitettavan usein tuntuu, että ”homo” on arkikielessä heteronormatiiviseen maailmankuvaan nojaavan ja kaikesta erilaisesta järkyttyvän ihmisen turvasana, jota hokemalla hän voi nukkua silmät auki.

1960-luvun populaarikulttuuriin jumahtaminen on vielä helppo ymmärtää nykyisen tv-tarjonnan perusteella, mutta se miksi ”homo” olisi jollain lailla haukkumasana vuonna 2015, on vähän vaikeampi.

Henkilökohtaisena valintana kasvissyönti on joka tapauksessa validi ja useiden tutkimusten mukaan ilmastovaikutuksiltaan ympäristöystävällisempi lihansyöntiin verraten – vaikka kasvissyönnistä enemmän huomautellaankin.

Armeijassakin luutnantin mielestä oli hauskaa antaa minulle lempinimeksi Vegaani Seppänen.

Armeijatoveritkin iloisesti ottivat nimen käyttöön samalla kun olivat yhtä kyvyttömiä kuin luutnanttikin ymmärtämään, mitä vegaani edes tarkoittaa. Lautasellani oli jo silloin juustoa.

Jatkuvasti poden huonoa omatuntoa juustosta, mutta pidän siitä ainakin toistaiseksi liikaa, että voisin lakata sitä syömästä. Eikä ravintoloissakaan kasvisannoksiin proteiinin lähteeksi usein ole tarjota muuta kuin juustoa.

Markkinarakoa on, jos yrittäjät tarttuvat. Kasvissyöjien keskuudessa tieto hyvistä ravintoloista liikkuu nopeammin kuin koskaan aiemmin.

Vinkkinä ravintoloitsijoille: yrittäkää edes olla luovia. Tänä päivänä se ei edes vaadi kuin netin avaamisen.

Onneksi on myös niitä ravintoloita, joissa ymmärretään hyvän annoksen peruskulmakivet ja uskalletaan käyttää raaka-aineita myös ennakkoluulottomasti.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Tuleeko meistä ikinä aikuisia?

Kirje pysäyttää kiireessä

Suhde Venäjään jakaa Euroopan populisteja

Metsälain määräyksiä voi olla syytä tarkistaa

Voihan Vilkku sentään

Kauppasota voi laajeta talouskriisiksi vahingossa

Fiksut ruokakaupat auttavat asiakasta

Perusteita olisi pienentää Finnpulpia

Viisigee shakkinappulana

Työstä palautumiseen tarvitaan myös lepopäiviä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.