Pyöräilijän kaupunki

Pitkän tauon jälkeen tuli alkusyksystä hankituksi taas polkupyörä, ihan tarpeeseen. Ei nyt tavallista vaan semmoinen, jossa sähkömoottori keventää polkemista.

Sillä ajellessa on selvinnyt, että liki puolen vuosisadan aikana, jonka olin Kaapunnista mualimalla, polkupyöräilijän reitit ovat menneet tyyten uusiksi.

Pohjan nykykäytännölle loivat, vaikka vielä ei ollut pyöriäkään, jo maanmittarit Pehr Kjellman 1776 ja C. J. Tengström 1787 Kuopion asemakaavassa.

Herrat piirsivät ruutukaavaan katuja ja paloturvallisuutta varten kujia (gränd). Viimeksi mainitut ovat savolaisen suussa maailman sivu olleet rännikatuja.

Ei sitä vielä 1950-luvulla rännikatuja ajeltu. Hyvin päällystetyillä pääkaduilla vaan poljettiin tuolloin kovin vähälukuisten autojen seassa, kerran kylkeenkin.

Ei nyt hirviäisi pyöräillä pääkaduilla. Mutta rännikatuja voi edelleen ajaa parhaaseen keskustaan, vaikkapa torille. Sanokaapas jokin toinen kaupunki!

Ja kaupunki on viisaasti rakentanut pyöräteitä. Kotoani on Päivärantaan Varastokirjastoon 6,6 kilometriä. Siitä alle sata metriä on sellaista, jossa pyörätietä ei ole.

Voisin ajaa lyhyemminkin Männistön mäkien yli; kyllä sähkö ylös avustaisi. Vaan ei näillä kymmenillä ole nuorempien huimuutta antaa mennä mäkeä alas.

Risteyksissä näkee joskus hiuksia nostattavia tilanteita. Itsevarma polkija sujauttaa pyörätieltä vauhdilla ajoradalle, vasemmalta lähestyvän auton eteen.

Väärin sujauttaa, sillä selvä pääsääntö on, että pyörätiellä ajorataa ylittävä väistää kaikkia ajoradalla kulkevia. Jokainen risteys on katsottava erikseen.

Muut nimittäin väistävät pyöräilijää vain silloin, kun tulevat kärkikolmion tai stop-merkin takaa tai ovat kääntymässä tielle, jota pyöräilijä on ylittämässä.

Vuoden 2018 alusta pyörätien jatkuminen ajoradan yli on katuun maalatulla merkillä osoitettava. Nyt siitä vielä saa ajaa, vaikka oikeaa merkkiä ei olisikaan.

Jos pyörätietä ei ole, ei pyörämies saa jalankulkijan suojatiellä ajaa ollenkaan, vaan pyörää on talutettava. Hyvä sääntö, mutta taitaa olla niitä rikotuimpia.

Kuopiolle tekisi mieli antaa pyöräilykaupunkina täysi kymppi. Laitetaan silti pieni miinus perään. Pää- ja rännikatujen risteyksissä on tarpeettomia hidastuksia.

Katsottuaan huolellisesti, ettei pääkadun liikenne estä, pyöräilijä lähtee sitä ylittämään. Pudotus jalkakäytävän kiveykseltä täräyttää p… noh, olkoon sanomatta.

Kadun ylityksen jälkeen on sitten usein vastassa senttejä korkea ja terävä muka luiskan alku. On lähes pysähdyttävä, ettei vanne pääse jysähtämään kiveen asti.

Nuorille etsitään hyödyllisiä töitä. Voisiko opettaa jotkut porukasta sen verran kivimiehiksi, että luiskat tulisivat ajokuntoon puolellaan edes 30 sentin leveydeltä?

Kirjoittaja on kuopiolainen Suomen historian emeritusprofessori.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Työhuone, tuleva innovaatio

Taas näyttää, että kyllä britit nyt lähtevät EU:sta

Saalistilastoista löytyy ikäviä viestejä

Kaunis tragedia

Unelma, joka ei toteudu

Hoitojonoja puretaansoten ohituskaistalla

Jalkapallon EM-kisahuuma yltyy kotikatsomossa

Maakunnat toimivat tehokkaasti

Käy Auschwitzissa, niin voidaan puhua vihapuheen kriminalisoinnista

EU-jäsenyyden edut päihittävät edelleen haitat

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.