Pyhä lehmä, pyhä mies ja kännykkä

Intialainen katukuva on niin kuin ennenkin, täynnä ihmisiä, hajuja, likaa, hälinää ja värejä. Mitä köyhempi nainen, sitä värikkäämmät vaatteet. Äänimerkkiä käytetään enemmän kuin jarrupoljinta.

Liikenteessä on yksi ainoa pääsääntö: pienempi väistää. Jalankulkija väistää polkupyörää, pyörä väistää mopedia, mopedi moottoripyörää, moottoripyörä tuk-tuk-autoa, auto kuorma-autoa, kuorma-auto bussia ja bussi väistää rekka-autoa.

Kaikki kuitenkin väistävät pyhää lehmää. Keskellä katua tai maantietä hortoileva nälkiintyneen näköinen märehtijä pysäyttää menon tehokkaammin kuin poliisi.

Itsenäinen Intia on yhtä vanha kuin Euroopan unioni. EU on nyt 500 miljoonan asukkaan talousalue, jossa suurin osa kansalaisista on keskiluokkaa, joko ylempää tai alempaa.

Intialaisia on yli kaksi kertaa enemmän kuin eurooppalaisia, kuudesosa maailman väestöstä. Intiassa on enemmän miljardöörejä kuin Yhdysvalloissa, mutta sillä on myös maailman suurin kurjalisto ja enemmän lapsia, jotka eivät ole käyneet päivääkään koulua.

Avoimemmaksi muuttunut talous, jota myös globalisaatioksi kutsutaan, on aiheuttanut sen, että köyhien suhteellinen määrä Intiassa laskee. Kun vielä vuonna 1991 kolmannes intialaisista eli Maailmanpankin määrittelemän virallisen köyhyysrajan alapuolella, niin tänään köyhiä on "enää" viidennes.

Väkiluku on tällä välin Intiassa kasvanut samalla määrällä ihmisiä kuin Venäjällä on väkeä, 150 miljoonalla.

Kaikesta huolimatta 250 miljoonaa köyhää on edelleen valtava luku.

Erittäin rikkaita ihmisiä Intiassa on pienen eurooppalaisen valtion verran, kuutisen miljoonaa. Eurooppalaisittain kuluttavia ihmisiä on noin 150 miljoonaa. Näistä syistä Intia on houkutteleva markkina kulutustavaran kauppiaille, esimerkiksi Nokialle.

Jos ja kun intialainen teollisuuspohatta Ratan Tata saa tuotantoon auton, joka maksaa alle 2 000 euroa, parisataa miljoonaa nykyistä pyöräilijää ja mopedistia alkaa polttaa bensiiniä ja dieseliä ilmakehän tuhoksi, mutta enemmistö kulkee jalan ja elää edelleen kädestä suuhun.

Maailmankauppa ja teknologia eivät poista Intian suuria ongelmia, mutta ne lievittävät niitä. Nousuvesi nostaa pieniäkin laivoja.

Mennyt aika ja nykyaika

Eurooppalainen ei voi kuin äimistellä, kun intialainen pyhä mies alastomana, takkutukkaisena ja pitkäpartaisena, otsa savella ja tuhkalla maalattuna seisoo vedessä ja puhuu samalla kännykkään. Mennyt aika on Intiassa aina läsnä, mutta jotenkin nykyaika sopeutuu siihenkin.

Monet länsimaiset yhtiöt ovat siirtäneet laskenta- ja konttorityöt Aasiaan. Intiassa on satojatuhansia koulutettuja nuoria, jotka palvelevat kansainvälisten lentoyhtiöiden, hotelliketjujen ja lääkäriasemien vastauspalveluina.

Yhä useammat röntgenkuvat käyvät Euroopasta ja Yhdysvalloista intialaisten silmäparien tutkittavina ja palaavat saman tien ohjeiden kera lääkäriasemille ja sairaaloihin.

Intialaisittain nämä koulutetut nuoret saavat erittäin hyvää palkkaa, mutta eivät kymmenystäkään siitä, mitä lännessä joutuu maksamaan vastaavasta työstä.

Maailman parhaat yliopistot ja tutkimuslaitokset pyydystävät lahjakkuuksia Intiasta omiin yksikköihinsä. Jonakin päivänä nämä aivot pääsevät siirtämään osaamisensa oman maan ja maanosan käyttöön.

Globalisaation siunauksen ja kirouksen voi tiivistää esimerkkiin paidasta. Moni suomalainen osti vielä kolmekymmentä vuotta sitten suomalaisen paidan siksi, että tavaramerkki oli tunnettu ja laatu riittävä. Kun palkkataso Suomessa nousi, paitateollisuus siirtyi Portugaliin ja sen jälkeen Intiaan.

Suomalainen kuluttaja saa nyt hyvälaatuisen Intiassa ommellun paidan suhteellisesti halvemmalla kuin milloinkaan aikaisemmin ja voi käyttää näin säästyneen rahan johonkin muuhun. Sen sijaan paitaompelijan ammatti Suomessa on käynyt harvinaiseksi.

Maailman suurin demokratia

Vain suurilla poliittisilla linjapäätöksillä voidaan saada aikaan vaikuttavia muutoksia. Intialaiset itse ovat hämmästyneitä, kun kaikkein alhaisinta kastia edustava intialainen voi tänään tulla valituksi parlamenttiin. Se on ennenkuulumatonta maassa, joka on syntynyt yksinvaltiuden pohjalle ja itsenäistynyt siirtomaavallan puristuksesta.

Intiassa on oikeasti vapaa ja kriittinen lehdistö, maailmanluokkaa, mutta se vaikuttaa suoraan vain lukutaitoisiin ja niihin, joilla on varaa televisioon.

Intia on maailman suurin demokratia ja sen hallinto, koulujärjestelmä ja vasemmanpuoleinen liikenne ovat perua Britannian siirtomaavallan ajalta.

Yhteiskunnan pahin vihollinen, korruptio piilottelee sen rakenteissa. Virkamiehet, opettajat ja lääkärit ovat lahjottavissa, poliitikoista puhumattakaan.

Monikulttuurinen Intia ei ole pystynyt kaupan vapauttamisessa edes samaan kuin EU, joka ei Intian tapaan ole liittovaltio. Osavaltioiden välillä on monenlaisia verotulleja ja muita ylimääräisiä kaupan esteitä, joita EU on hyvin tuloksin raivannut jäsenmaidensa väliltä. Monelle intialaispoliitikolle ja talousviisaalle EU onkin hyvä esimerkki noudatettavaksi.

Uhat Intian paremmalle tulevaisuudelle ovat vähintään yhtä suuret kuin ovat kauniita suotuisat ennusteet.

Mahatma Gandhi ja Jawaharlal Nehru olisivat halunneet Intian itsenäistyvän monikulttuurisena, mutta yhtenäisenä. Muslimienemmistöinen Pakistan irtautui vuonna 1947 ja sen jälkeen on maiden välillä ollut vihapitoa. Intiassakin on merkkejä siitä, että uskonnot muuttuvat suvaitsemattomiksi muita kohtaan.

Ihmiset eivät ole köyhiä siksi, että lapsia on paljon, päinvastoin. Lapsia on paljon siksi, että niin monet ovat köyhiä. Lapsiluku laskee elintason myötä. Liikakansoitus köyhän väestön keskuudessa on este koulutukselle, joka puolestaan aiheuttaa työttömyyttä ja nuoret työttömät miehet ovat kaikkialla, myös Intiassa, alttiita liittymään poliittisiin ääriliikkeisiin.

Valkoisen miehen taakka pudonnut

Tämä oli viides vierailuni Intiassa neljänkymmenen vuoden aikana.

Ensimmäisen kerran en ole ahdistunut köyhyydestä ja kurjuudesta ympärillämme, päinvastoin, olojen koheneminen näkyy selvästi. Missään nimessä eriarvoisuus ja kohtuuttomuudet eivät enää ole siirtomaavallan syytä, "valkoisen miehen taakka" on nyt ajat sitten pudonnut eurooppalaisten harteilta. Britannian kausi oli monessa mielessä Intian parasta aikaa.

Aasialla on toivoa, toisin kuin Afrikalla, joka on menossa alas suuresta viemäristä, Etelä-Afrikka mukaan lukien. Suomen kehitysyhteistyö on ottanut jälleen yhden taka-askeleen. Nyt Afrikan apu annetaan "budjettitukena". Seuraavaksi rahat varmaan siirretään suoraan ministereiden sveitsiläisille pankkitileille.

Intialaiset poliitikot ja suurliikemiehet voisivat korjata ongelmat paremmin ja nopeammin kuin länsimaiset hyväntekeväisyysjärjestöt milloinkaan. Kastijärjestelmä, vaikka se on virallisesti kielletty, toimii edelleen. Korruptio on kotimainen, alati uusiutuva luonnonvara, ei mikään läntinen keksintö. Kansakunnat saavat ajan mittaan ansionsa mukaan, niin kuin yksilötkin.

On monta Intiaa, ja ne ovat toistensa sisällä ja lomittain niin kuin kerrokset sipulissa, ja niitä kuoriessa tahtoo päästä itku.

Kirjoittaja on europarlamentaarikko (sd.).

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kotkan lento ja putoaminen

Kunnat merihädässä

Vanhuspalveluissa on suo siellä ja vetelä täällä

Röyhkeä Trump haastaa johtamansa demokratian

Ystävänpäivän jälkeen

Potemisen kulissi

Lumesta tuli ympäristöpulma Helsingille

Eduskunta kompuroi tiedustelulakien kanssa

Hankkeet vivuttavat kehitystä

Suuri ja kallis seikkailu

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.