Raami tupon tilalle

Torstai oli toivoa täynnä, kun työmarkkinajärjestöjen pitkään ja hartaasti neuvottelema raamisopimus näki vihdoin päivänvalon. Metalliliiton ja Teknologiateollisuuden alakohtaisten neuvottelujen onnistuminen alkuviikosta kuitenkin vasta ratkaisee, oliko ilo ennenaikaista.

Ellei Teknologiateollisuuden lakonuhka poistu ja tärkeimmän vientialan sopimusta hyväksytä raamin pohjalta, hajoaa koko paketti. Se olisi ikävä yllätys ja kovin lyhytnäköistä.

Metallin puheenjohtajat Per-Erik Lundh ja Erkki Vuorenmaa olivat aikanaan keskusjärjestö SAK:n vahvin tuki, kun tulopolitiikkaa tehtiin. Molemmat olivat myös SDP:n puoluetoimikunnassa.

He ottivat omaa liittoaan laajempaa vastuuta koko isänmaasta ja erityisesti suomalaisen teollisuuden toimintaedellytysten turvaamisesta.

Nokian menestystarinasta jokin osa on heidänkin johtajuutensa ansiota. Hyvin nousivat tuottavuuden myötä myös metallityöläisten reaaliansiot ja ostovoima.

Nykyisellä puheenjohtaja Riku Aallolla on nyt paikka kohota merkittävien työmarkkinajohtajien galleriaan, jos ja kun hän kykenee luotsaamaan omat joukkonsa lakkojen sijasta sopimisen tielle.

Kallis sopu Kuntanäkökulmasta ratkaisu syntyi yllättävänkin korkealla tasolla. Kaiken kaikkiaan laatukori ja liukumat nostavat palkkakustannuksia reilun kahden vuoden aikana miltei kuudella prosentilla. Se ei ole kovin kaukana siitä, mitä Metalliliitto ja ammattiliitto Pro alun perin tavoittelivat.

Raamisopimus poikkeaa tupoajasta siinä, että keskusjärjestösopimus ei yksityiskohtaisesti määrää, kuinka rahapotti on alakohtaisesti jaettava. Se kuinka suuri osa menee yleiskorotukseen, paljonko jää sovittavaksi paikallisesti ja ohjataanko palkankorotusvaraa esimerkiksi ns. tasa-arvoeriin, jää alojen keskenään neuvoteltavaksi.

Tämä huomattava alakohtainen joustonvara selittänee, miksi työnantajien EK oli valmis tarjoamaan näinkin kovia korotuksia, vaikka taantuma kolkuttaa ovella. Tässä kohtaa raami tosiaankin poikkeaa vanhoista tupoista, joissa sovittiin hyvin yksityiskohtaisesti, mihin eurot saa suunnata.

Raamin soveltaminen ja sen pitävyys testataan vasta alkavissa liittoneuvotteluissa. Rakennusalan poisjäänti ei vielä venettä kaada. Se on sisämarkkina-ala, joka pystyy siirtämään liiankin helposti kustannuksensa asunnontarvitsijoiden piikkiin.

Kuljetusalojen ja erityisesti satamien käyttäytymiseen kohdistuu väistämättä erityinen mielenkiinto. Se onko Timo Rädyn johtama AKT mukana raamisopimuksessa, on Suomen viennin kannalta avainkysymys.

Vanhat merkit eivät välttämättä puhu mukanaolon puolesta. Mutta ajat ja sen mukana toivottavasti ajattelukin voivat muuttua. Pidetään yhdessä peukkuja, etteivät satamat keväällä seiso ja vienti sittenkin pysähdy.

Voimannäyttö Uudentyyppistä raamisopimusta ei olisi syntynyt, jos sosialidemokraatit olisivat oppositioissa.

Kyse ei ole pelkästään siitä, että Lauri Ihalainen on työministeri. Kokonaisasetelma oli nyt kerta kaikkiaan sellainen, etteivät työnantajat voineet enää pitää kiinni jääräpäisestä "tupon" vastustamisesta.

Pienet palkankorotukset ja mahdollisimman pitkä työrauha, ovat työnantajien perinteiset ohjeet omille neuvottelijoilleen. Tulevat korotukset ovat kilpailukyvyn näkökulmasta yläkantissa, eikä työrauhakaan ole kovin pitkä tai täysin taattu.

Mutta silti neuvottelijoille ei Etelärannassakaan kannata antaa potkuja. Uhkaavaan vientilakkoon verrattuna raamiratkaisu on ilman muuta parempi kuin sen kaatuminen myös vientiteollisuuden näkökulmasta.

Yritysten hallitukselta saamat porkkanat, kuten energiaverohelpotuksen aikaistaminen, yhteisöveron pieni alennus ja tuotekehitystoiminnan verovähennyskelpoisuus ovat nekin tarpeellisia uudistuksia jo sinänsä.

Ne eivät olisi menneet läpi hallituksessa ilman raamisopimusta ja myös palkansaajille tulevia parannuksia.

Jos taantuma jää lyhyeksi ja varsinainen lama vältetään, nyt tehty raamisopimus voi toteutuessaan osoittautua Suomelle hyväksi. Laman iskiessä raami sen sijaan käy eittämättä liian kalliiksi.

Hintojen nousu, jota hallitus on omilla energia- ja muilla veropäätöksillään vauhdittanut, selittää sen, ettei Raimo Sailaksen kaipaamaa nollalinjaa ammattiliitoissa voitu edes ottaa harkintaan.

Liittojohtaja, joka esittää jäsenistölleen reaalipalkkatason alentamista, on pian entinen liittojohtaja.

Hallituksen pääpuolueet, kokoomus ja sosialidemokraatit, omaavat hyvät yhteydet työmarkkinakenttään. Linkki on välillä pätkinyt pahastikin.

Raamisopimuksen synty kuitenkin osoittaa, että sinipunassa on sittenkin voimaa ja tiukan paikan tullen se myös toimii.

Suomi on jo liian pitkään ajelehtinut vailla riittävän selkeää johtajuutta ja vastuunottoa. Raamin tulo tupon tilalle on ensimmäinen toivonpilkahdus siitä, että sittenkin maassa järki alkaisi voittaa.

Kirjoittaja on Etelä-Savon maakuntajohtaja.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Keski-ikäänliukuja

Isoja riskejä Iranin jaUSA:n uhittelussa

Kuopion seutu avautuu ruokamatkailulle

Ilmasto pysyy mielessä – Kunnatkaan eivät seuraa toimettomina sivusta

Grilli ei kuulu joukkoon

Eropiikki aina, kun Räsänen puhuu kirkosta

Yliopistojen todistusvalinta johtaa uusiin ongelmiin

Kannattaako metsien jatkuva kasvatus?

Väki keskittyy Kuopiossakin

Uusi nelivuotiskausi alkamassa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.