Rahalla saa vihreän portaikon

Vihreät portaat seurasivat minua viikon ajan.

Ensin näin ne keskellä rännikatua Kuopion Anttilan takaoven tuntumassa, sitten keskellä Snellmaninpuistoa ja vielä kerran Kirjastokadulla.

Ensikohtaamisella pysyin kylmänä. Nyrpistin vähän nenää. Arvasin, että kyse on ANTI-festivaalista.

Nykytaide kiinnostaa, mutta onpa melko köyhää, mietin. Mitä tässä nyt pitäisi ajatella. Ja jos portaille nousee, nouseeko samalla joku kuvaaja puskista ja ikuistaa ilmeeni. Noloa.

Vasta kolmannella kerralla nauratti. Räikeä neon pisti silmään harmaudesta. Mieleen tulivat ala-asteelta samanväriset sukat, joita pidin yhdessä neonpunaisten college-housujen kanssa. Siinä oli pesäpallokentällä hohtava yhdistelmä.

Reilu viikko sitten päättyneet ANTI-festivaalit ovat kuohuttaneet savolaisten tunteita. Savon Sanomien lukijapalstalla on ihmetelty, mihin tällaisia "pilipalitouhuja" tarvitaan (SS 6.10.2011).

Huolissaan on oltu lähinnä rahasta. Outo saa olla, mutta ei veronmaksajien rahoilla.

Kymmenettä kertaa järjestetty tapahtuma rahoitettiin todellakin julkisin varoin. Pottia olivat kasvattamassa EU, Kuopion kaupunki, opetusministeriö ja Suomen Kulttuurirahasto.

Kuusipäiväisen festivaalin vuosibudjetti oli tänä vuonna noin 250 000 euroa. Joka päivä tuhlattiin siis lähes 42 000 euroa. Rahalla olisi palkannut vuodeksi noin kahdeksan lähihoitajaa vanhuksia hoitamaan.

Milloin sitten on varaa tuhlata? Jos kunnalla tai valtiolla pyyhkii hyvin, säästetäänkö pahan päivän varalle, vai jaetaanko kakkua?

Tämä julkisen talouden dilemma näkyy myös yksittäisen ihmisen arjessa. Jos odottaa, että on varaa, varaa ei ole koskaan.

Vai mikä seuraavista kannattaa parhaiten, käydä katsomassa elokuva teatterissa, lainata leffa vuokraamosta, katsoa pätkä omasta televisiosta vai katsella vain seinää?

Jos yhteiskunnassa vanhustenhoito ja terveydenhuolto laitetaan aina kulttuurin ja urheilun edelle, leikin ja laulun voi unohtaa kokonaan julkistalouden budjeteista.

Ihminen ei elä kuitenkaan yksin leivästä. Melko ankea ja hyödytön on sellainen yhteiskunta, jossa ei ole tilaa taiteelle.

Ja jos taiteesta tulee luksusta, elämästä tulee samalla pirun köyhää. Pieni hippunen irrationaalista toimintaa piristää kummasti järkevää ihmistä.

Kun vihreät portaat häipyivät työmatkan varrelta, katsetta ei tarvinnut taas maasta nostaa.

ANTI-festivaalin taiteellinen johtaja ja vastaava tuottaja Johanna Tuukkanen kertoi Savon Sanomissa ennen festivaalin alkua (SS 28.09.2011), että tapahtuman juuret ovat aktivismissa, siinä, miten ihmiset voisivat valloittaa kaupungin ja miten kaupunki voisi olla elävämpi. Tuukkanen muistutti, että Kuopiossa siihen on vielä pitkä matka.

Otitko sinä riskin? Uskalsitko heittäytyä tuntemattomien käsivarsille tai kiivetä reppuselkään ja antaa heidän kantaa itsesi kadun yli?

Minä ainakin olin töissä.

Tänään vietetään Aleksis Kiven päivää, joka on samalla suomalaisen kirjallisuuden päivä. Menkää kotiin kirjaston kautta. Hyllyjen välissä on hyvä miettiä, mihin kunta on rahojaan tuhlannut.

Kirjoittaja on Savon Sanomien yhteiskuntatoimituksen toimittaja

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Hoiva-alalla olisi tekeville töitä tarjolla

Koulutuksesta

Hallitus maltillisesti liikkeelle väylähankkeilla

Napakoitten naisten vuosi

Kultarannasta vauhtia EU-puheenjohtajuuteen

Yhteistä turvallisuusuhkaa ratkaisemassa

Kuopion toria kannattaa kehittää avoimin mielin

Sähkölaskun ale ei ole varma

Uudet rauhanmahdollisuudet Ukrainassa

Synkistelyn sijasta tarvitaan tutkimusta ja innovaatioita

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.