Raivoa kaduilla, tyyntä kabineteissa

Jääkö tiistai lokakuun 9. päivä 2012 EU:n historiaan päivänä, jolloin unioni sai lopultakin vuodesta 2008 jatkuneen eurokriisin edes jonkinlaiseen hallintaansa? Sitä ainakin toivotaan, ja päivän tapahtumat luovat uskoa, että toiveet saattavat myös toteutua.

Kreikan pääkaupungin Ateenan kaduilla ei muutosta tosin vielä huomannut. Maahan pikavierailulle lentänyttä Saksan liittokansleri Angela Merkeliä ei tervehditty suinkaan pelastavana enkelinä, joka on auttanut kreikkalaiset pois pahimmasta pulasta.

Päinvastoin tuhannet äärioikeistolaiset tai -vasemmistolaiset mielenosoittajat syyttivät Merkeliä ja muita saksalaisia varkaiksi tai natseiksi ja kehottivat arvovierastaan lähtemään välittömästi kotiinsa.

Protestit protesteina, asiat asioina. Merkelin ja Kreikan johdon välisissä keskusteluissa tunnelmat olivat tuskin kovin sydämelliset, mutta molemmat osapuolet ymmärsivät, että mielenosoittajien rienauksesta huolimatta Kreikan valtion- ja sen myötä myös kansantalouden tervehdyttämistä on jatkettava euromaiden yhteisin ponnistuksin.

Pääministeri Antonis Samarasin johtama Kreikan hallitus on luvannut auttajilleen enemmän kuin se on tehnyt käytännössä. Kaikkea luottamuspääomaa ei ole kuitenkaan vielä menetetty, sillä päivän mittaan saatiin tieto Luxemburgista talouskomissaari Olli Rehniltä, että Kreikan tukemista jatketaan 31,5 miljardin euron lisälainoilla. Uudet lainat ovat käytettävissä viimeistään marraskuussa, mikä rauhoittanee Kreikan tilanteen ainakin vuoden loppuun.

Luottamuksen palautumisesta Kreikkaan kertoi tiistaina myös se, että jopa yksittäiset riskisijoittajat ovat taas halukkaita rahoittamaan huikentelevaisia helleenejä. Myös Kreikalta vaadittavat korot ovat kääntyneet laskuun. Joittenkin asiantuntijain mukaan Kreikan valtiontalous on erilaisten leikkausten jäljiltä itse asiassa jo varsin terveellä pohjalla. Todellinen ongelma ei ole enää yli varojen eläminen, vaan ylivelkaantuminen. Pääosa uusista lainoista uppoaa näet korkojen maksuun.

Käännekohtaa tiistai merkitsi siinäkin mielessä, että Saksa ja Ranska saivat lopullisesti tuen ajamalleen rahoitusmarkkinaverolle. Seitsemästätoista euromaasta yksitoista on nyt valmis ottamaan veron käyttöön, kun yhdeksänkin olisi riittänyt.

Suomen naapureista veron hyväksyy pieni eteläinen Viro, muttei iso länsinaapuri Ruotsi. Meillä hallitus ei ole kyennyt päättämään, onko Suomi mukana vai ei. Kokoomus ja ruotsalaiset vastustavat, vasemmisto ja vihreät kannattavat. Jos tilanne on ollut poliittisesti tukala jo nyt, niin yhä tukalammaksi se käy nyt, kun selvä enemmistö euromaista on rahoitusmarkkinoitten liikkeitä rauhoittavan veron kannalla.

Suomi haluaa olla EU:n ytimessä, mutta onko se valmis menettämään sen vuoksi yrityksiään Ruotsiin? Siinä tuo ankara kysymys Jyrki Kataisen kuuden puolueen hallitukselle. Suomi ei ole pulmineen yksin, sillä euroalueen AAA-maista on myös Hollanti jäämässä sivuun –ilmeisesti Englannin pelossa.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Media nopea, politiikka hidas

Jäävuoresta jää pinnan alle aikaisempaa vähemmän

Joukkoliikenteen kohtaloa on syytä pohtia laajasti

Enemmän lihaa ja perunaa

Hädässä halkio tutaan

Maailma on umpisolmussa

Hallituksen suurin urakka voi niukin naukin toteutua

Väestön keskittyminen ei ole luonnonlaki

Kilpailuttamisissa hinta ei voi olla ainoa valintaperuste

Lypsykoneessa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.