Rajoilla melskataan

Hyvä, että Suomen ulkorajoilla on niin rauhallista. Jää enemmän aikaa kiistellä sisäisistä rajoista. Ensinärkästys valtion aluehallinnon uudistuksesta alkaa hellittää. Ministeri Mari Kiviniemi totesi maanantaina uudistusta käsitelleessä seminaarissa hankkeen valmistelun perustuvan asiakkaiden, alueiden, sidosryhmien ja henkilöstön riittävään kuulemiseen ja sitouttamiseen.

Kuulemisesta puheen ollen: jokseenkin kaikki osalliset, paitsi kymenlaaksolaiset, kannattivat viiden maakunnan itäsuomalaista aluetta. Itä-Suomen huippukokouksessa Mikkelissä syyskuussa maakuntajohtajat painottivat, että valtio saa tehdä aluejakonsa maakuntien ratkaisujen pohjalta. Maakuntien tahdon yli ei voi kävellä, maakuntajohtajat jyrähtivät.

Totta kai voi, sen kun kävelee. Kyllä valtakunnallisestikin kokeneet vaikuttajat sen tiesivät. Tuli kolmen maakunnan "vanha" Itä-Suomi.

TÄLLÄ PORUKALLA on totuttu toimimaan, joten käyhän se. Mutta Itä-Suomi jäi pieneksi ja heikoksi savonsukuisten reservaatiksi, suora itäyhteys Pietariin päin meni, eikä muilta hallinto- ja yhteistyökuvioiden järjestelyiltäkään vältytä.

Jos missä tahansa hallinnon yhtenäistämisessä hajaannus ei lisäänny enempää kuin 50 prosenttia, uudistus on onnistunut.

RAJALLA RÄISKYY myös Savon sisällä. Joroisten kuntavaalitulos nosti taas pintaan maakuntajaon. Sitoutumattomat ottivat murskavoiton haukkumalla kolmen maalaiskunnan JJR-allianssia, ja sanasota jatkuu yhä.

Ydinsanoma oli, että Varkaus on Joroisten luonteva yhteistyösuunta ja palvelut on helpompi hakea Varkaudesta kuin Juvalta. Totta.

Kaksi pientä muttaa kuitenkin. Ensiksi tarkoitus oli pitää palvelut Joroisissa eikä hakea niitä Juvalta - juvalaisena uskallan tunnustaa, ettei meistä ole niitä sinne väkisinkään vääntämään.

Toinen mutta on, että allianssin purkamisen jälkeen palvelut tosiaankin haetaan Varkaudesta. Paluuta entiseen ei ole, jokainen ei perusta yhteishallintoon kasattuja virkoja uudelleen. Monessa asiassa isännäksi on pikku pakko ottaa naapurikaupunki.

UUSI SITOUTUMATON kunnanvaltuutettu Mikko Häyrinen kirjoitti Joroisten Lehden yleisönosastossa 20.11. todenneensa, kuinka paljon Joroista johdetaan muualta kuin omalta kunnantalolta. Hän kannatti liittymistä Pohjois-Savoon ja totesi, että maakunnanvaihdon jälkeen Joroinen voi jatkaa itsenäisenä kuntana Varkauden kupeessa mahdollisimman pitkään.

Väistämättä on kysyttävä, miksi niin kävisi, miksi se siihen jäisi. Maakuntarajan poistaminen poistaisi ison liitosesteen. Kuntavaalit rikkoivat jo vanhan vastakkainasettelun vasemmistolainen Varkaus - keskustalainen Joroinen. Ja jos Varkaus saa taloutensa tokenemaan ja vauras maalaisnaapuri köyhtyy tätä vauhtia, sekin säätyero jää historiaan. Eikä vallitseva taloustilanne vähennä valtionkaan pakkonaittamishaluja.

Jos ja kun Varkaus tuottaa isäntänä sosiaali- ja terveyspalvelut, Joroisten kunnantalolla päätetään vielä vähemmän kuin nyt, vaikka itsenäisyydestä pidettäisiinkin kiinni.

Ei ole mahdottoman yliampuva veikkaus, että parin vaalikauden kuluttua Joroisissa ei ole terveyskeskusta tai omaa lukiota. Mutta ei se mitään, jos ei ole Joroisiakaan.

Kirjoittaja on Savon Sanomien Keski-Savon toimituksen esimies.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Grilli ei kuulu joukkoon

Eropiikki aina, kun Räsänen puhuu kirkosta

Yliopistojen todistusvalinta johtaa uusiin ongelmiin

Kannattaako metsien jatkuva kasvatus?

Väki keskittyy Kuopiossakin

Uusi nelivuotiskausi alkamassa

Keskusta kulkee kohti sukupolvenvaihdosta

Raha ei takaa vaalionnea, mutta yleensä auttaa

Varaus ei takaa menestystä

Hoiva-alalla olisi tekeville töitä tarjolla

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.