Rakenteet remonttiin

1990-luvun lama oli traumaattinen kokemus kymmenilletuhansille suomalaisille yrittäjille pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Monta henkilö- ja perhekohtaista tragediaa koettiin. Ei koskaan enää, se oli tiukka johtopäätös. Suomi saatiin nousuun laajan yhteisymmärryksen, konsensuksen turvin, kun elinkeinoelämä, ammatilliset keskusjärjestöt ja hallitus ryhtyivät pitkäjänteiseen yhteistyöhön.

Viime vuonna tapahtunut kahdeksan prosentin pudotus bruttokansantuotteessa todetaan nyt taantumaksi, ei enää lamaksi. Niin valtiontaloudessa kuin yrityksissä oli luotu vahvat puskurit ottaa vastaan takaiskuja. Kun maailmantalous elpyy, Suomen talous alkaa nousta voimakkaasti.

En ole talousennustaja, mutta liitän vallitsevaan optimismiin varoituksen maailmantalouden kehityksestä, erityisesti Yhdysvaltojen taloudesta. Siellä ei olla vielä on the safe side, varmoja siitä, että kriisi on ohi. Myös Suomen nousu perustuu vielä paljolti kotimaiseen kysyntään, ja investointitavaroita vievä teollisuus odottaa yhä investointien elpymistä vientimarkkinoilla.

Suomi ei ole on the safe side kun tarkastellaan, missä vaiheessa nyt ollaan taloushistoriassamme. Globalisaatiossa on siirrytty finanssikriisin myötä jälleen uudelle tasolle, mikä merkitsee entistä kovempaa kilpailua yritysten kesken. Samanaikaisesti Suomen ongelmat, ennen kaikkea kilpailukyvyn menetys, investointien alhainen taso ja väestön vanheneminen, vaativat kiireellisiä toimia.

Viime aikoina on ollut tapana julkisuudessa pyöritellä leikkauslistavaatimuksia. Myös verojen korotuksista puhutaan. Legendaksi näyttää pääsevän se, joka synkeimmin tahtoo leikata. Tosin ylimmäksi leikkaajaksi ilmoittautunut poliitikko sanoo lohduttavasti, että leikataan sieltä, missä se ei satu. Mielenkiinnolla odotan juuri sitä leikkauslistaa, jotta päästäisiin töihin.

Julkinen talous on tasapainotettava, mutta perimmäinen kysymys on, miten saamme taloutemme rakenteita uudistamalla vahvistetuksi talouskasvun potentiaalia ja kilpailukykyä paremmaksi. Silloin puhutaan rakenteellisista muutoksista siihen tapaan kuin muun muassa Suomen Pankin varapääjohtaja Pentti Hakkarainen puhui äskettäin Kuopiossa Itä-Suomen huippukokouksessa ja professori Antti Tanskanen vastikään kasvutyöryhmänsä mietintöä esitellessään.

Rakenteelliset muutokset ovat, jos mahdollista, kaikkein tärkeimpiä Itä-Suomelle, joka on tuossa huippukokouksessa esitetyn tilannekatsauksen mukaan jäänyt kaikessa jälkeen.

Ilman tukiaisia Suomi on suhteellisen tuoreessa kansainvälisessä tutkinnassa todettu maailman huippumaaksi innovaatiossa, mutta yhdeksi Euroopan heikoimmista innovaatiopohjaisen yritystoiminnan synnyttämisessä. Itä-Suomessa yrittäjyys on kaikkein heikointa. Tähän peruskysymykseen on tartuttava: miten saamme uutta yritystoimintaa liikkeelle ja nykyisiä pieniä ja keskisuuria yrityksiä kasvamaan?

Tukiaisten varaa emme voi kestävästi rakentaa, etenkin jos niitä syydetään yhä lisää alhaisen tuottavuuden sektoreihin. Etenkin energia- ja ilmastopolitiikan savuverhon suojassa kehitellään yhä uusia tukijärjestelmiä entisten päälle.

Tulevan hallituksen on juustohöylän sijasta pantava kaikki menot pöydälle ja siirrettävä voimavaroja tukemaan korkeamman tuottavuuden tuotantoa. Ainuttakaan uutta tukijärjestelmää ei saa perustaa rahoittamatta sitä nykyisistä tukiaisista.

Samaa periaatetta pitää soveltaa myös budjetin tulopuolelle. Onhan muun muassa hallituksen energiaverolinjausta ehdottomasti korjattava teollisuuden kilpailukyvyn turvaamiseksi.

Perusinvestointeja Kasvupotentiaalin nostaminen perusuralta edellyttää investointeja teollisuudessa ja perusrakenteessa sekä tutkimuksessa ja kehityksessä. Julkisen ja yksityisen palvelusektorin tuottavuutta on nostettava. Public-private-yhteistyötä on kehitettävä, jotta silläkin tavalla saataisiin tilaa yritystoiminnalle palvelutuotannossa ja infran rakentamisessa. Kilpailua on lisättävä muun muassa kaupan alalla.

Tanskasen ja Hakkaraisen tapaan on edellytettävä kuntarakenteen muutosta vahvempiin, työssäkäyntialueisiin nojaaviin peruskuntiin. Suomi, myös Itä-Suomi, pysyy pinnalla tai uppoaa suurempien keskustensa mukana.

Jos keskitytään vain puhumaan palvelutuotannon järjestämisestä, jää käsittelemättä peruskysymys: miten palvelut rahoitetaan? Vastaus kuuluu: kuntarakenteen täytyy vastata elinkeinoelämän dynamiikan vaatimuksia. Ihmiset, varsinkaan nuoret, eivät pysy kotiseudullaan vain hyvän elinympäristön tai hyvien hyvinvointipalvelujen takia, vaan heille ovat tärkeintä monipuoliset ja riittävän kokoiset työmarkkinat.

Jos suuren kaupungin kyljessä tehdään yhä postimerkkikaavaa maanomistajien sanelun mukaan, puuttuu täysin tietoisuus siitä, missä nyt mennään globalisoituvassa maailmassa.

Yhteisymmärrystä Kilpailukyvyn parantaminen ja kasvupotentiaalin nostaminen sekä työurien pidentäminen edellyttävät laajaa yhteisymmärrystä työmarkkinaosapuolten ja hallituksen kesken. Vain laajapohjainen, rakennemuutoksiin valmis hallitus voi tässä onnistua. Kaikki eduskuntapuolueet ovat kutsutut esittämään omat ohjelmansa, eikä mikään niistä voi asettua ylimmäksi erotuomariksi, sillä se asema kuuluu äänestäjille.

Tilan tekeminen kasvulle ja yritystoiminnan edellytysten parantaminen edellyttää siis voimavarojen uudelleen allokointia, sisäisiä siirtoja, ja tinkimistä jostakin työllisyyden ja hyvinvointipalvelujen turvaamiseksi.

Tarvitaan oikeudenmukaisia ratkaisuja. Palkansaajien tinkiessä on vastineeksi saatava työllisyystakuita. Yritystason yhteistoimintaa tulee parantaa. Saksassa eivät olisi tulleet kysymykseen sellaiset tehtaiden sulkemiset kuin Suomessa on toteutettu.

Yrittäjälle pitää sallia vaurastuminen, mutta kohtuuttomista, kuin Manulle illallinen -tyyppisistä johdon palkitsemisjärjestelmistä on luovuttava. Verojen korotukset on kompensoitava pienituloisimmille. Kaikille nuorille on tarjottava joko koulutus- tai harjoittelupaikka.

Yritystoiminnan edistämisessä yleisten edellytysten muun muassa verotuksen kehittämisen ja infrastruktuurin rakentamisen avulla on tärkeämpää kuin toimialakohtainen teollisuuspolitiikka. Julkista riskirahoitusta ja teknologiatukia sekä EU-tukia on arvioitava uudelleen paremman vaikuttavuuden aikaansaamiseksi. Näpertelyllä ja byrokratiaa kasvattamalla ei saada mitään pysyvää aikaan.

Kirjoittaja on entinen pääministeri ja SDP:n puheenjohtaja. Kirjoitus on lyhennelmä hänen puheenvuorostaan Kuopion yrittäjien 30-vuotisjuhlassa perjantaina 3.9.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Uudet rauhanmahdollisuudet Ukrainassa

Synkistelyn sijasta tarvitaan tutkimusta ja innovaatioita

Sydämen lisäksi pään on oltava mukana

Tahmean äidin omatunto – näin annan lapsilleni mallin mykkäkuurosta älypuhelimen jatkeesta

Voi käydä ihan hyvinkin

Luonto kiittää vieraslajin kitkemisestä

Talous hallitsee politiikan agendaa lähivuodet

Jotkut ovat väärässä

Ohisalo ja hallitusvastuu ohjaavat järkivihreyteen

Oikeistopopulistit jäivät hajalleenEU-parlamentissa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.