Ranskan poliittinen peli haittaa koko Eurooppaa

Maailmantaloudesta kantautuu vaihteeksi hyviä uutisia. Yhdysvaltalaiset ovat kertoneet tällä viikolla myönteisestä kehityksestä useilla talouden toimialoilla. Myös maailmantalouden toisen veturin Kiinan talouskäyrät sojottavat selkeästi ylöspäin. Erityisen merkittävä on tieto, että Japani on löytämässä lopultakin keinot, miten kohta vuosikymmenen jatkunut taantuma ja aleneva kierre saadaan katkaistuksi.

Valtapuolue liberaalidemokraatteja edustava pääministeri Shinzo Abe on nyt toisella hallituskaudellaan turvautunut Yhdysvaltain keskuspankin Fedin pääjohtajan Ben Bernanken neuvoihin ja pannut maansa keskuspankin pumppaamaan valtaisia määriä uusia jenejä Japanin kansantaloutta pyörittämään.

Konstit tuntuvat ulkopuolisista hurjilta, kun Japanin valtionvelka on ollut jo vuosia yli kaksinkertainen maan bruttokansantuotteeseen verrattuna. Nousevan auringon keisarikunta poikkeaa kuitenkin Kreikasta ja Euroopan unionin muista ylivelkaantuneista välimerellisistä jäsenmaista siinä, että velka on otettu lähinnä Japanin omista jättipankeista. ”Perhepiiristä” otettu velka ei ole ollenkaan niin kohtalokas kuin vierailta otetut lainat.

USA:n, Kiinan ja Japanin ohella on myös Venäjä isona energian ja mineraalien toimittajana paljon vartijana maailmantaloudessa. Venäjällä on erittäin suuria tarpeita yhteiskunnan perusrakenteiden uudistamiseen. Mitä korkeammalla ovat öljyn, kaasun ja metallien hinnat markkinoilla, sitä vaivattomammin venäläiset kykenevät jättimäiset investointinsa rahoittamaan.

Juuri nyt näyttää kuitenkin huonolta Venäjän kannalta. Yhdysvallat on tulossa kolmen-neljän vuoden sisällä omavaraiseksi energiahuollossaan, mikä laskee väistämättä maailmanmarkkinahintoja. Toisaalta hintoja polkee myös koko Euroopan unionia vaivaava krooninen talouslama, joka on vähentänyt huomattavasti venäläisen tuontienergian tarvetta keskisessä Euroopassa.

Euroopan unioni olisi periaatteessa USA:n ja Kiinan veroinen talousmahti, mutta valitettavasti se on hukannut esikoisoikeutensa nyt 2000-luvun ensimmäisinä vuosina. Suurimman jäsenmaan Saksan talous on saatu keskusta-oikeistolaisen liittokansleri Angela Merkelin johdolla kohtuulliseen kuntoon, mutta sääli vain, ettei se saa veto- tai työntöapua juuri miltään muulta jäsenmaalta.

Päinvastoin Ranska, joka perinteisesti on toiminut johtotähtenä EU:lle Saksan rinnalla, panee nykyisen sosialistihallituksensa johdolla kapuloita saksalaisten rattaisiin. Löysää rahapolitiikkaa ajavan Ranskan poliittinen johto kyseenalaistaa Saksan hallituksen tiukan talouspoliittisen linjan ja houkuttelee myös Välimeren maita mukaan arvostelijain kuoroon. Tästä ei hyvä seuraa. Saksalaiset ovat kyllästyneet eteläisten jäsenmaiden auttamiseen, ja unioni on vaarassa hajota sisäisesti kahtia velaksi elävään etelään ja rahojaan varjelevaan pohjoiseen.

EU-komissio on myötäillyt talouskomissaari Olli Rehnin suulla Saksan linjaa, mutta aivan viime aikoina on myös sen puheenjohtaja, portugalilainen Jose Manuel Barroso alkanut ajatella ääneen, ettei suitsia saisi vetää liian kireälle.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kuopio säästää – joitakin hankkeita pitää lykätä tai unohtaa ne kokonaan

Keskusta puhuu hallituksessa kuin oppositiossa

Sunnuntain vaaleissa pelissä oikeusvaltio ja sananvapaus

EU on oma sisämarkkinamme

Kiinalaiset eivät pelasta meitä

Rauhansopimus tuotti Nobel-palkinnon

Hallitus ei saa katsella kuntien ahdinkoa sivusta

Hutiloinnin hinta

Liian hyviä neuvoja

Turkki pelaa kyynistä peliä, jota heikko EU vain moittii

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.